Teksti: Juha Mäki-Jyllilä
Kuva: Hannu Rytky
Helsingin Sanomat kertoi syyskuussa Anton Koskesta, jonka yritys Nooa rakennuttaa pääkaupunkiseudulla nuorille perheille suunnattuja pientaloasuntoja. Vaikka asuntokauppa on ollut pitkään vaikeuksissa, Nooan asunnot käyvät kaupaksi siitä yksinkertaisesta syystä, että asiakkaat pitävät niistä.
”Asunnon sijainnin, tyylin, pohjan ja hinnan pitää kohdata”, Koski kiteytti kysynnän salaisuuden.
Kosken argumenttia tukee se, että kysyntä kohdistuu nyt entistä enemmän vuosituhannen vaihteessa rakennettuihin asuntoihin. Moni valitsee mieluummin hyväkuntoisen 80-neliöisen kolmion kuin samanhintaisen uuden asunnon, jossa kolme huonetta on ahdettu 60 neliöön.
Rakennusalan ahdingon takana ovat korkotaso, inflaatio ja talouden yleinen epävarmuus. Samalla on myönnettävä, että yksi ongelmista on huono suunnittelu.
Huonon suunnittelun seurauksena rakennettavien huonojen asuntojen taustalla on ajattelutapa, jossa rakennusteollisuuden juurtuneet toimintatavat jyräävät alleen suomalaisten tarpeet. Rakennetaan esimerkiksi liian syvärunkoisia taloja, minkä seurauksena pohjaratkaisut ovat sokkeloisia ja huoneet ahtaita ja pimeitä. Itselleen kotia etsivät laatutietoiset asiakkaat eivät osta huonopohjaisia asuntoja, vaikka ne kelpasivat vielä takavuosien suurelle ostajaryhmälle, toimivuuteen vähemmän kriittisesti suhtautuville asuntosijoittajille.
Ikävä totuus on, että myös huonot asunnot ovat arkkitehtien suunnittelemia. Rakentajien lisäksi myös meidän arkkitehtien on syytä katsoa peiliin.
Kyse ei siis ole ensisijaisesti liiketaloudellisesta vaan kulttuurillisesta ongelmasta. Alalle tarvitaan asennemuutos, jossa asumisen laatu nostetaan takaisin sille kuuluvaan arvoon.
Rakennusliikkeiltä tämä vaatii herkempää korvaa suomalaisten toiveille sekä arkkitehtien työn uudenlaista arvostusta. Arkkitehdeiltä vaaditaan puolestaan kunnianhimoa asumisen laatua tukevien ratkaisujen löytämiseen.
Pohjimmiltaan kyse on luovuudesta: rakennusteollisuuden kyvystä kehittää määrän sijasta laatuun pohjautuvia liiketoimintamalleja sekä suunnittelijoiden kyvystä vastata luovasti suomalaisten tarpeisiin.
Nykyinen kerrostalotuotanto tarjoaa asunnonostajille hyvin vähän todellisia vaihtoehtoja, vaikka ostajat todennäköisesti arvostaisivat vaihtelevampaa valikoimaa. Väitän, että arkkitehdit osaisivat suunnitella nykyistä monipuolisempaa ja rohkeampaa asuntoarkkitehtuuria, jos suunnittelun tilaajilla olisi enemmän uskallusta.
Ruotsin ja Tanskan esimerkit osoittavat, että korkeatasoinen ja monimuotoinen arkkitehtuuri on erinomainen pohja kannattavalle asuntorakentamiselle. Laatu ja luovuus kasvattavat osaamista ja kysyntää ja synnyttävät hyvän kehän, jossa kaikki voittavat.
Jokainen ihminen tarvitsee kodin. Asuntoja ei rakenneta abstrakteja markkinoita, vaan ihmisiä ja yhteiskuntaa varten. On aika ryhtyä suunnittelemaan ja rakentamaan suomalaisille parempia koteja.
