Kirjoittaja: Jussi Vaiste, Yksikönjohtaja, DI, A-Insinöörit
Kuva: A-Insinöörit
Aloitimme reilu 10 vuotta sitten ensimmäisen suunnitteluprojektin Etelä-Koreaan. Tehtävämme oli tehdä rakennesuunnittelu erääseen kattilalaitokseen, joka tuottaisi energiaa paikalliselle teollisuudelle ja yhteiskunnalle. Tekniikka, mitä sinne tultaisiin rakentamaan, oli entuudestaan tuttua. Samankaltaisia, mutta aina vähän erilaisia, suomalaiset suunnittelevat ja toteuttavat joka vuosi ulkomaisiin kohteisiin.
Tämä oli meidän ensimmäinen projektimme Etelä-Koreaan ja uutena opiskeltavana asiana oli tutkia paikalliset rakennusnormit, teräslajikkeet ja profiilikirjastot. Onneksi Etelä-Korea on Yhdysvalloille läheinen kauppakumppani ja monet standardit noudattelevat vastaavia amerikkalaisia. Maanjäristyskestävyydessä piti huomioida paikalliset parametrit ja maaperän vaihtelut, ja tuulikuormassa mereltä puhaltavat hirmuiset taifuunit.
Kuten melkein aina energiateollisuuden projekteissa, kuormat ovat suuria ja rakennukset yhteiskunnan kannalta sen verran merkittäviä, että paikallinen kolmannen osapuolen tarkistus on tiedossa lähes varmasti.
Maa- ja projektikohtaisesti sen luonne ja vaadittu tarkkuustaso vaihtelevat kuitenkin hyvin paljon. Joskus asioista ei pääse keskustelemaan tarkastajan kanssa, vaan aineisto halutaan toimittaa välikäsien kautta kirjallisesti ja dokumentaation kautta. Joskus tarkastaja pystyy itse avaamaan tekemämme lujuuslaskenta- ja rakennemallin omalle ruudulleen, jotta hänen työnsä helpottuu, ja siinä samalla meidänkin.
Korean projektissa kävi niin onnellisesti, että tarkastaja pyysi, että ennen tarkastustoimintaa, saada haastatella meitä ja tutustua samalla käyttämiimme menetelmiin. Oli siis ruvettava valmistautumaan tapaamiseen.
Tuona aikana käyntikortteja käytettiin vielä aktiivisesti Suomessakin, niitä siis löytyi jo valmiiksi. Opiskelin kuitenkin eteläkorealaisia käytöstapoja ennen matkaa, ja selvisi, että käyntikorttien vaihtamiseen löytyy selkeä etiketti. Siinä on muutama pääsääntö, joilla osoitetaan kunnioitusta toista ihmistä kohtaan:
1) Ojenna kortti kahdella kädellä.
2) Kortti pitää olla siinä asennossa, että vastaanottaja näkee tekstin oikein päin.
3) Kortin pitää olla täydellisessä kunnossa, eikä kulmissa saa olla rypistymiä.
4) Kun vastaanotetaan toisen ojentama kortti, se vastaanotetaan kahdella kädellä.
5) Saatua korttia luetaan huolellisesti, pitäen korttia kahdella kädellä. Tällä osoitetaan, että on todella kiinnostunut kortin antajasta.
6) Saadut kortit asetetaan neuvottelupöydälle luettavaan asentoon, ei pinoon.
Kohdemaassa kaikki muodollisuudet sujuivat hyvin ja yhteistyö sai hyvän alun. Tämä auttoi projektissa valtavasti, kun luotettava keskusteluyhteys ja yhteinen sävel oli saavutettu jo alussa. Väärinkäsityksiltä ja -tulkinnoilta vältyttiin ja projekti saatiin maaliin.
Viime vuonna teimme kolmannen vastaavan projektin Etelä-Koreaan. Edellisestä oli kulunut jo aikaa. Se oli hiukan ennen koronavuosia. Nyt tuli taas kutsu paikan päälle selvittämään asioita. Mietin, olisikohan sama käyntikorttikulttuuri yhä edelleen voimissaan. Kyllä se oli, ja vanhat maneerit samalla lailla arvossaan.
