Teksti: Joonas Lehtovaara, Kehityspäällikkö, DI & TkT, A-Insinöörit Rakennuttaminen, A-Insinöörit
Kuva: Susalainen
Joonas Lehtovaara on tekniikan tohtori, jolla on laaja-alaista osaamista rakennusalan tutkimuksesta ja käytännönläheisestä kehityksestä, sekä Suomesta että kansainvälisesti. Joonas työskentelee A-Insinööreillä kehityspäällikkönä, ja tällä hetkellä häntä innostavat erityisesti rakentamiseen vaikuttavat pitkän aikavälin muutosvoimat.
Samalla kun yhteiskuntamme muutosvoimat vaativat rakentamiselta entistä enemmän, on meillä alana järisyttävä ja innostava mahdollisuus tuottavuuden kehittämiseen. Muutos vaatii uudenlaista ajattelua ja jatkuvaa monipuolista uudistumista. Kun tuottavuus saadaan nousuun, rakennusalan on mahdollista näyttäytyä positiivisessa valossa myös mainerintamalla.
Yhteiskuntaamme kohtaavat muutosvoimat muuttavat tapaamme elää, muovaten samalla vaatimuksia rakennetulle ympäristölle. Miten palvelemme eri väestöryhmiä ihmisten eläessä pidempään ja muuttaessa kaupunkeihin? Miten vihreä siirtymä mahdollistetaan yritysten, julkisten toimijoiden ja yksilöiden yhteistyönä? Entä miten hyödynnämme uusien teknologioiden tuomat mahdollisuudet kuitenkin torjuen niiden uhkia?
Edellä kuvatut muutosvoimat ja niiden vaikutukset vaativat rakentamiselta koko ajan paitsi enemmän, myös monipuolisempaa katsantokantaa. Asiakaslähtöisyys, vastuullisuus sekä parhaiden teknologioiden täysmääräinen hyödyntäminen ajavat toimintaamme kohti verkostomaista ja systeemisempää lähestymistapaa suoraviivaisen “poikki ja pinoon” -suorittamisen sijasta. Samalla, rakentamisen monimutkaisuuden kasvaessa, myös tuottavuutta pitäisi pystyä kasvattamaan − ja mieluiten vielä räjähtävällä nopeudella.
Ytimekkäästi todettakoon: meillä ei yksinkertaisesti ole varaa rakentaa niin hitaasti ja kalliisti kuin nykypäivänä rakennamme.
Väitän, että rakennetun ympäristön tulevaisuuden yksi merkittävimmistä kehityskohdista kiteytyy kahden toisiinsa ympärikietoutuneen teeman ympärille: Miten varmistamme rakennetun ympäristön toimivuuden yhteiskuntamme muutosvoimia ja tarpeita kunnioittaen? Entä kuinka teemme tämän tuottavuutta radikaalisti parantaen?
Pintapuolisesti nämä tavoitteet voivat näyttää ristiriitaisilta; kuin pyrkisi vaihtamaan auton renkaat lennosta, samanaikaisesti yrittäen kovaa kiihdytystä. Uskon kuitenkin, että nämä tavoitteet voivat ruokkia toinen toistaan, ja tarkemmin tarkasteltuna ne ovat oikeastaan vaatimuksia toinen toisensa onnistumiselle.
Annan kaksi esimerkkiä sellaisista rakennusalan kehityskuluista, joilla yllä esitetyt kaksi teemaa voivat edistää alamme kehitystä merkittävästi lähitulevaisuudessa, toinen toistaan kunnioittaen.
Kuvitelkaamme itsemme vuoteen 2034, vuosikymmenen päähän:
Ajatusleikki 1: Teollinen rakentaminen on arkipäivää vuonna 2034
Vuonna 2034, teollisesta rakentamisesta on tullut rakennusalan toimijoiden leipätyötä. Teollisella rakentamisella tarkoitetaan laveasti katsottuna valmistavan teollisuuden parhaiden käytäntöjen hyödyntämistä rakentamisen toimintatavoissa. Toimintatapa pitää sisällään muun muassa tahtituotantoa, parametrista suunnittelua, korkean esivalmistusasteen sekä prosessimaista tuotannonhallintaa ja digitaalista tuotehallintaa.
2020-luvun puolivälissä kytevää potentiaalia alettiin ulosmitata kiihtyvällä vauhdilla. Etulinjassa olivat ne toimijat, jotka olivat taantumasta huolimatta pystyneet kehittämään toimintatapojaan systemaattisesti.
Rakentamisen kiihtyessä ja voimakkaan kasvun tarpeessa huomattiin, että kestävän liiketoiminnan mahdollistamiseksi on pakko tehdä ensimmäisellä kerralla hyvin. Tällöin laatu ja nopeus paranivat kuin sivutuotoksena.
Rakennushankkeiden kestot ovatkin vuonna 2034 lyhentyneet jopa kolmannesosaan, jolla on osaltaan ollut merkittävä vaikutus hukan vähenemiseen. Samalla asuminen on halventunut ja kaupunkikehitys on sujuvoitunut. Laatuvirheet eivät ole sääntö, vaan harvoin tapahtuva poikkeus.
Samalla on huomattu, miten teollisella rakentamisella on myös suora positiivinen vaikutus yhteiskunnan kehitykseen. Rakentamisen päästöjä voidaan simuloida ja hallita reaaliajassa. Samalla tilojen muuntojoustavuus sekä aina suunnittelupöydältä rakennuksen käyttöön jatkuva digitaalinen tuotehallinta tarjoavat ihmisille mahdollisuuden asua ja elää entistä enemmän itsensä näköisessä ympäristössä, kestävästi.
Ehkä suurimpana yllätyksenä alalla kauan olleille on tullut rakennusalan maineen kääntyminen päälaelleen. Sitä tarkastellaan malliesimerkkinä modernista yhteiskunnallisesta positiivisesta muutosvoimasta.
Kun nämä tekijät ovat arkipäivää vuosikymmenen päästä, katsomme taaksepäin 2020-luvun alkuun ja pohdimme, miten meillä olikaan niin pitkään varaa olla tekemättä näitä muutoksia. Miksi aloitimme kehityksen aina hanke hankkeelta miltei nollista? Miksi ryntäsimme samanaikaisesti tekemään asioita niin kovalla kiireellä, että ne piti tehdä vielä ainakin kertaalleen uudelleen.
Ajatusleikki 2: Rakentamisen johtamiskäytännöt osallistavat ja innostavat vuonna 2034
Ottakaamme toisen ajatusleikin kohteeksi rakentamisen johtamismallit, jotka ovat pysyneet miltei muuttumattomina viime vuosisadan alkupuolelta lähtien. Mitä jos vuonna 2034 johtamisen uudenlaiset lähestymistavat hyödyntäisivät koko yhteiskuntamme potentiaalia? Mitä jos niiden myötä rakentamissektorista olisi tullut yksi halutuimmista aloista? Mitä jos rakennusalalla työskentelevät olisivat innostuneempia omasta työstään kuin missään muualla?
Tässä ajatusleikissä 2020-luvun loppupuoliskolla kävi yhä selvemmin ilmi, että hierarkkinen johtaminen sekä ”putkilomainen” eteneminen hankkeissa eivät enää palvelleet rakentamista. Maailma oli muuttunut entistä verkostoituneemmaksi ja moniulotteisemmaksi. Samalla huomattiin, että yksittäisen tekijän ei (enää) ollut mahdollista nähdä ja hallita näitä kokonaisuuksia yksin.
Sen sijaan hankkeiden ja organisaatioiden johtamisessa alettiin hyödyntämään entistä enemmän “tiimejä, jotka koostuvat itsenäisistä tiimeistä”. Tätä kautta päätöksentekoa pystyttiin ketteröittämään, monipuolistamaan sekä vastaamaan paremmin monisyisen toimintaympäristön jatkuvasti muuttuviin haasteisiin ja tarpeisiin.
Kuin sivutuotteena, myös tuottavuus kasvoi. Ongelmiin pystytiin keksimään nopeammin toimivia ratkaisuita alan ulkopuolista tietoutta hyödyntäen. Samalla kasvoi myös kyky määrittää entistä parempia ja tärkeämpiä kysymyksiä, joihin vastaamisesta tuli tuottavuuden kehittämisen ydintä.
Rakennusalan yritykset alkoivat houkutella entistä enemmän osaajia myös muilta aloilta. Lisäksi alan yhteinen ymmärrys esimerkiksi tietotekniikasta, yhteiskuntatieteistä, tuotantotaloudesta sekä kulttuurintuntemuksesta kasvoi kohisten.
Pian rakennusalaa alettiin pitämään yhtenä parhaista paikoista vaikuttaa yhteiskunnallisen kehitykseen. Tämä oli mahdollista yhdessä toteuttaen, mutta samalla itsensä näköistä otetta korostaen.
Takaisinpäin katsoen pidämme vuonna 2034 ihmeellisenä sitä, miten rajoitetusti olimmekaan vuosikymmenten saatossa pystyneet hyödyntämään ympärillämme olevan maailman tietoutta alan kehityksessä.
Isosti ajatellen kohti konkreettisia askelia
Yllä olevat kaksi ajatusleikkiä ovat vain jäävuoren huippu siitä, mitä kaikkea alamme voi vuosikymmenen päästä olla. Ne havainnollistavat sitä, miten tuottavuuden kehittäminen ja yhteiskuntamme muutostarpeiden kunnioittaminen eivät ole ristiriitaisia, vaan toisiaan tukevia tavoitteita. Tämä toki vaatii uskallusta katsoa tarpeeksi ison linssin läpi.
Nämä ajatusleikit saattavat tuntua radikaaleilta ja hyvinkin korkealentoisilta, mutta se onkin niiden keskeinen tavoite. Historiassa merkittävät edistysaskeleet ovat lähes poikkeuksetta saaneet kipinänsä isosti ajattelusta. Yllä olevissa ajatuskuluissa keskeistä on se, että niiden siemenet on jo istutettu toimintaamme. Eikä niiden toteutuminen − tarkemmin ajateltuna − ole edes kovin kaukaa haettua.
Miten tämän tyylisten kehityskulkujen toteutuminen käytännössä sitten mahdollistetaan? Mielestäni kaiken keskiössä on ennakkoluuloton ajattelu, laajamittaisen monimuotoisuuden kunnioittaminen sekä innostus luoda parempaa ympäristöä meille kaikille. Kun nämä asenteet yhdistetään realististen tulevaisuusskenaarioiden ohella alaa läpileikkaavaan TKI-toimintaan, valoisalta tulevaisuudelta ja paremmalta rakennetulta ympäristöltä voi olla jopa hankala välttyä. Lisäksi onnistuminen vaatii toki myös toimivaa kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä.
Innostavuus on voima, joka tarttuu helposti, sekä alan sisällä että sen ulkopuolella. Nyt jos koskaan on erinomainen paikka kuvitella tulevaa ja miettiä, missä kulmassa haluamme nähdä alamme vuosikymmenen päästä. Samalla voimme näyttää ulospäin, kuinka erityslaatuisia mahdollisuuksia rakentaminen tarjoaa yhteiskuntamme positiiviseen vaikuttamiseen!
