”Vahva nainen on vaikea, vahva mies on johtaja”, 

rakennusinsinööri Jonna Järvinen sanoo. 

Järvinen havahtui jo kesäharjoitteluaikana ensimmäisen kerran tasa-arvon toteutumattomuuteen: kukaan luokan naisista ei päässyt haalariharjoitteluun.  

Hän valmistui rakennusinsinööriksi vuonna 2017 Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta. Työura on sen jälkeen ollut vaiherikas ja värikäs, matkalle on mahtunut monenmoista draaman kaarta. Jopa siinä määrin, että Järvinen päätti viime vuonna lopettaa työt rakennusalalla. 

Jokin tai joku sai hänet kuitenkin palaamaan. Hyvä työnantaja, toimitusjohtaja, joka otti itse suoraan yhteyttä Järviseen. 

”Aloitin uudessa firmassa Eerika Consultingilla marraskuussa 2024. Yrityksellä on terve työkulttuuri. Se tulee kaikessa esille. Koen, että aiemmissa työpaikoissani ongelmia aiheuttivat yksittäiset henkilöt. Heidän toimintaansa ei puututtu tai vaihtoehtoisesti esihenkilö ei pystynyt johtamaan tilannetta oikeaan suuntaan.” 

Häirintä, vähättely ja jämähommat arkipäivää

Järvinen sanoo olleensa nykyisessäkin työpaikassaan aluksi varpaillaan, aluksi oli vaikea uskaltaa olla oma itsensä. 

Eikä ihme, kokemukset aiemmista työpaikoista ovat kylmääviä. Tyttökalentereita, ja jopa Järvisen oman netistä kaapatun uimapukukuvan printtaaminen työmaakoppiin. Tyhjiä lupauksia pääsemisestä vastuullisempaan rooliin. Järviseen kohdistunutta seksuaalista kommentointia, kourimista pikkujouluissa ja yöllisiä yhteydenottoja työntekijöiltä. Kaiken kruunasi osaamisen vähättely työmaalla. 

Rakennusinsinööri Järvinen ajatteli, että tilanne on parempi työmaan ulkopuolella.  

”Asiantuntijaroolissa, toimistotöissä seksuaalinen ahdistelu jäikin pois. Työ oli tosi kivaa, ja ajan myötä titteli ja palkkakin nousivat. Jo aiemmin kohtaamani vähättely kuitenkin seurasi mukana. Esimerkiksi työparinani toimi vanhempi mies, joka käytti tilannetta hyväkseen – minä sain kärjistetysti vastuulleni kalenterikutsut ja tulostamisen. Hän antoi ymmärtää olevansa korvaamaton varsinaisiin projektinjohto-tehtäviin liittyvissä asioissa. Omanikäisten miesten kanssa sain tehdä ihan oikeita asioita, ja tunnelma oli muutenkin ihan erilainen.” 

Järvinen kertoo kaiken kärjistyneen siihen, että hän sai aina kaikkien lähtijöiden jämähommat ja jopa heidän projekteihinsa liittyvät haukut. Uudet projektit annettiin aina muille.  

”Silloinen esimies jopa suoraan kiitti minua näiden asioiden hoidosta kun ”kyllähän sinä tiedät, ettei nuo miehet näitä hoitaisi”. 

Nimittelyä ja kritisointia esihenkilön taholta

Huonoa kohtelua tuli tämän jälkeenkin vastaan muutamassa uudessakin työpaikassa.  

Esihenkilöllä oli Järvisen tekemiseen ainoastaan kritisoitavaa, ja hän jopa syytti laittomasta poissaolosta, vaikka etätyöstä oli yrityksen ohjeen mukaan ilmoitettu.  

”Sain kyseisessä firmassa asiakkaalle aikaan useiden miljoonien arvoisen sopimuksen pitkien neuvottelujen päätteeksi. Esihenkilöllä ei kuitenkaan löytynyt hyvää sanottavaa, vaikka sain vastapuolelta kiitosta.” 

Sama esihenkilö totesi vahvassa humalassa firman afterwork-tilaisuudessa: ”En ikinä tiedä sun kanssa, milloin olla kusipää ja millon ei.” 

Tutor auttaa uudella uralla

Lopulta Järvinen irtisanottiin koeajalla, koska johto ei uskonut Järvisen ammattitaitoon. 

”Tämän jälkeen pohja putosi pois, ja syytin itseäni. Kuinka voin olla näin huono? Minulta meni täysin luotto alaan, ja päätin tehdä jotakin muuta. Onneksi nyt asiat ovat toisin, ja olen saanut palata alalle, josta pidän ja jonka koen todella mielenkiintoiseksi.” 

Eerika Consultingilla Järvisellä on ollut tutor, ja hän saa säännöllisesti positiivista palautetta tekemästään työstä. 

Rakennusinsinööri Järvinen painottaa alalla asenneilmapiirin muutosta: 

”Asenteet muuttavat kulttuuria ja toimintatapaa. Jos edes yhdellä naisella on jatkossa helpompaa, kun näitä ikäviä asioita tuodaan esille ja pyritään löytämään niihin ratkaisuja, niin asiat ovat paremmin. Minä en ole ainoa, meitä on hirveä määrä.”  

Järvinen kannustaa erityisesti miehiä asettumaan häirintää vastaan ja olemaan osa muutosta parempaan.