”Oletko työilmapiirin pilaaja?”,

diplomi-insinööri Mia Roslund kysyy. 

Mia Roslund valmistui vuonna 2021 diplomi-insinööriksi Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulusta. Lähes yhdeksän vuoden työkokemus rakennetun ympäristön alalta harjoitteluaikoineen on osoittanut, että naisen pitää todistella osaamistaan ja puolustaa itseään tehtävästä toiseen.  

”Tuulimyllyjä vastaan on pitänyt taistella paljon. On raskasta, että varsinaisten töiden lisäksi työpöydälle on pitänyt nostaa käyttäytymiseen liittyviä perusasioita. Vieläpä sen lisäksi, että useammin kuin kerran, joku muu, yleensä mies, on ottanut huolella valmistelemastani asiasta kunnian”, suoraksi ja rehelliseksi itseään kuvaileva Roslund sanoo. 

Diplomi-insinööri Roslund oli työmaalla työskennellessään ainoa nainen työmaalla, toinen naisista toimi työmaainsinöörinä. Kokemus oli karu. 

”Ennen aloittamistani yrityksessä oli keskusteltu yhteisesti, ettei minuun saa koskea. Tämä ilmeni kollegoiden puheista ja toimintavoita. Tuntui epämiellyttävältä, että tällainen toimintatapa piti määritellä erikseen. Olin muutenkin koko ajan erikoishuomion kohteena. Osa kollegoista ja työnjohdosta myös totesi, etteivät he tee tytön kanssa töitä.”  

Miehet etenevät naisia helpommin

Tämä kaikki oli jotakin muuta, mihin teekkari Roslund oli miespuolisten opiskelukavereidensa kesken tottunut. Fiilis opinnoissa oli hyvä ja toisia kunnioittava käyttäytyminen itsestäänselvyys. 

Roslundin vaihtaessa työmaalta pois toisiin tehtäviin, vaikutti tilanne menevän aluksi lupaavampaan suuntaan.  

”Olen kuitenkin usein löytänyt itseni kuin löysästä hirrestä, kun lupaukset milloin mistäkin ovat kuivuneet kasaan. Naisten asema alalla on arveluttanut. Vaikka naisilla on usein yhtä pitkä kokemus ja samat paperit kuin miehillä ja he ovat yhtä hyviä, naisten rooli on useammin koordinaattori ja miesten päällikkö.” 

Roslund kokee, että naisille ei anneta samanlaisia mahdollisuuksia kuin miehille. Hänestä tuntuu, että oma sukupuoli tuntuu ikään kuin olevan este etenemiselle. Hän on huomannut tämän heijastuvan suoraan myös palkkaukseen. Valmistumisen jälkeen hänelle tarjottiin 300 euron palkankorotusta, vaikka samassa asemassa ollut mies oli juuri saanut kolminkertaisen summan. 

”Esihenkilöni vältteli vaikeita keskusteluita. Myös poistumiskeskustelu jäi pitämättä. Yrityksessä oli nimetön ilmoituskanava, mutta pienen yksikön luonteesta johtuen en uskaltanut jättää palautetta paljastumisen ja seurausten pelossa. Oli helpompi lähteä pois.” 

Jatkuvaa todistelua omasta osaamisesta

Nykyisessä työpaikassaan Rakennuttajatoimisto HTJ:ssa Roslund aloitti reilu neljä vuotta sitten. Hän kokee saaneensa vuosien myötä lisävastuita. Häntä myös kuunnellaan.

Asiantuntemustaan ja ammattitaitoaan hän on päässyt tuomaan esille vaativien projektitöiden lisäksi eri foorumeilla, kuten asiakastilaisuuksissa. Roslund kokee roolinsa tärkeänä myös muun muassa oppilaitosyhteistyön keskeisenä vastuuhenkilönä.

”On hienoa saada olla rohkeana roolimallina nuoremmille alalle tuleville.” 

Hän sanoo positiivisista kokemuksista huolimatta joutuvansa usein edelleenkin todistelemaan paikkaansa projekteissa.

”Toisinaan minulle myös edelleen kommentoidaan työmaalla seksuaalissävytteisesti. Pääsääntöisesti kuitenkin koen, että minulla on mahdollisuus puhua suoraan ja minua arvostetaan.” 

Roslund sanoo, että häntä häiritsee aggressiivinen naiseus. Nainen jää usein työmaalla joko jalkoihin eli ”kiva tyttö pitää pöytäkirjaa” tai sitten nainen saa äänensä kuulumaan pitämällä meteliä.  

”Minusta läpänheitto ei ole edes se pahin asia, vaan oman osaamisen jatkuva todisteleminen. On raskasta ja kuormittavaa, jos ei koskaan voi olla normaalisti. Miehiä uskotaan helpommin, heidän ei tarvitse todistella olemassaoloaan työroolissaan.” 

Roslund uskoo, että yleisesti ottaen tilanne alalla paranisi, jos kaikki keskittyisivät yhdessä rehellisesti luomaan kaikille mukavaa työympäristöä.  

”Jos kaikki pysähtyisivät miettimään myös omaa käytöstään ja sen vaikutusta toisiin, työilmapiiri paranisi varmasti. Sillä jos et itse halua itseäsi kohdeltavan epäasiallisesti, niin silloin on hyvä miettiä, miksi itse kohtelet muita epäasiallisesti.”