Yksi globaaleista ja kansallisista kestävän kehityksen suurista esteistä on resurssien liikakulutus. Rakennussektori vastaa noin puolesta kaikesta hyödynnettävästä materiaalista, noin puolesta energiankulutuksesta ja lisäksi tuotamme noin kolmanneksen kaikesta jätteestä Euroopan unionin alueella. Rakennussektorilla on siis merkittävä rooli resurssien liikakulutuksen vähentämisessä.
Tyhjien tilojen, olkoot ne sitten toimistoja, asuntoja, logistiikkatiloja tai terveydenhuollon tiloja, näkökulmasta tämä kestävyysvaje korostuu merkittävästi. Hukkaan menee osa resursseista tyhjien tilojen muodossa – rakennuksen teknistä ja toiminnallista elinkaarta saattaa olla jäljellä vielä vuosikymmeniä, mutta tilat ovat käyttämättöminä.
Onkin väitetty, että maailman rakennukset on jo rakennettu tilatarpeen osalta, ja meidän tulisi nyt keskittyä käyttämään näitä rakennuksia uudelleen ja uudelleen.
Korjausrakentaminen keskiöön
Näihin seikkoihin nähden korjausrakentamisen saama huomio ROTI-raportissa on täysin oikeutettua. Monipuolisella korjausrakentamisella voidaan hyödyntää jo rakennettuja resursseja ja vähentää, tai jopa välttää, neitseellisten resurssien kulutusta. Korjausrakentaminen ja oikea-aikainen huolto sekä ylläpito pidentävät rakennusten elinkaarta, jolloin samaa resurssia voidaan hyödyntää kauemmin. Luomme myös uusia elinkaaria esimerkiksi konversioiden, palvelullistamisen ja kiertotalouden mukaisilla rakennustuotteilla.
Kirjallisuudesta ja globaaleista esimerkeistä voimme löytää monia teknologisia ratkaisuja, jotka edistävät olemassa olevien resurssien uudelleenkäyttöä. Näitä ovat esimerkiksi modulaarisuus, irrotettavuus, monikäyttöisyys ja siirreltävyys. Teknologisten ratkaisujen kehittäminen on merkittävä askel oikeaan suuntaan resurssien uudelleenkäytön näkökulmasta, mutta se ei yksin riitä. Tarvitsemme uusia, kestävän siirtymän toimintamalleja eri toimijoiden välille, jotka varmistavat, että rakennussektorin käytännöt muuttuvat – kyse ei ole enää ”näin me olemme aina tehneet” vaan ”näin teemme nyt”.
Resurssit talteen
Yhdyskuntajätteen puolella Suomessa tuttu pullopanttijärjestelmä insentivoi kuluttajia palauttamaan pullot takaisin kiertoon. Tällainen ’buy-back’-malli ottaa kopin materiaalista ja syöttää sen uudestaan tuotantoprosesseihin. Materiaali pysyy näin kierrossa, koska toimijat ovat omaksuneet toimintamallin ja näkevät resurssin arvokkaana raaka-aineena, ei hukattavana.
Vastaavia, pysyviä toimintamalleja on vielä kovin vähän rakennussektorilla, vaikka kierrätettäviä osia on lukemattomia: esimerkiksi tiilet, ovet, ikkunat, lattialaudat, hanat, erilaiset rakennusmateriaalit, kalusteet, eristyslevyt ja jopa betoni. Kuinka näkisimme nämä resurssina?
Rakennussektorilla on mahdollisuus tehdä merkittävä kontribuutio resurssien liikakulutuksen estämiseksi ja samalla ylläpitää elinvoimaista elinympäristöä. Haastankin kaikki sektorit yhdessä innovoimaan keinoja, miten voimme muuttaa tämän mahdollisuudeksi, eikä uhkaksi.
ROTI 2025 kokoaa yli 100 asiantuntijan näkemykset Suomen rakennetun omaisuuden tilasta ja sen kehitystarpeista. Seuraa meitä verkossa! www.roti.fi
www.roti.fi/blogit
Kuva: Sami Perttilä
Tuuli Jylhä
ROTI 2025, Rakennukset-paneelin puheenjohtaja
professori, Aalto-yliopisto