Verkostojen merkitys on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle, kun keskustellaan kotimaan talouden elpymisestä tai ulkomaankaupan kaupan edellytyksistä.
Liikenneverkot tunnetaan verkostoista ehkä parhaiten, koska ne ovat yleisesti nähtävissä. Valitettavasti vain varsinkin maanteiden korjausvelka on kasvanut merkittävästi ja uhkaa yhä kasvaa, jos ei lisäpanostuksia saada aikaiseksi. Pelkällä päällystysmäärien lisäämisellä pääteille ei asiaa ratkaista, kun alempiarvoinen tieverkko alkaa olla jo siinä kunnossa, että alemmat tieranteet alkavat kärsiä. Kun samaan aikaan pitää turvallisuutemme varmistamiseksi suunnitella myös uusia yhteyksiä muihin EU-maihin, ettemme olisi niin selkeästi saarivaltio, tulee väyläinfranrahoitukseen löytää uusia rahoitusratkaisuja.
Tietoliikenteen kasvavat vaatimukset edellyttävät myös investointeja niin laajennuksen, turvallisuuden parantamisen kuin toimintavarmuudenkin kasvattamiseksi. Mikäli tietoliikenneverkkomme kapasiteetti riittää ja toimintavarmuus säilyy, on sitä hyödyntäville palvelun tuottajille suuria mahdollisuuksia liiketoiminnan kehittämiseen vaikkapa sosiaali- ja terveyshuollon saralla. Sillä alalla olisi jo nyt käyttöön otettavissa useampia tehoa parantavia ratkaisuja tiedon hallintaan ja käyttöön.
Vesihuoltoverkosto keskiössä
Olemme ennustaneet ROTI 2025-raportissamme investointien kasvua maanteille, radoille, tietoliikenteeseen ja yleisestikin infraan, mutta arviomme mukaan vesihuollon investoinnit supistuvat. Vesihuoltoverkosto on saavuttanut monin paikoin laskennallisen käyttöikänsä, joten sen saneeraukseen olisi syytä laittaa paukkuja. Meillä on kymmeniä vuosia puhuttu maan alla muhivasta aikapommista ja pientä esimakua siitä on jo saatu eripuolilla maatamme, kun putket ovat rikkoutuneet odottamatta. Tällöin ei kysytä korjauksen kustannuksia, vaan missä ajassa pystymme korjaamaan.
Jos emme kykene varmistamaan puhtaan veden saantia ja jäteveden pois johtamista, voimme sulkea tällaisen teollisuuslaitoksen. Meillä olisikin nyt keskityttävä vesihuoltoverkoston saneeraukseen ja hyödyntää siinä kaivamattomia tekniikoita, joilla saneeraustyössä vähennettäisiin ympäristöpäästöjä, haitattaisiin vähemmän ihmisten normaalia elämää ja jopa säästettäisiin kustannuksissa. Olisi jo vihdoin asennemuutoksen aika!
Saneeraus ennen verkoston rikkoutumista on aina edullisempi ja laadukkaampi ratkaisu kuin hätätyönä tehdyt pikakorjaukset. Uusi vesihuoltolakikin edellyttää tilaajia olemaan tietoisia omaisuutensa tilasta. Eli ensin nyt selvittämään verkostojen kuntoa ja sitten selkeä saneerausohjelma, jolla korjausvelka saataisiin taitettua myös verkostojen osalta. Alalla on puhuttu korjausvelasta, mutta kuinka moni vesilaitos osaa todella laskea korjausvelkansa?
En ole myöskään kuullut alan tilaisuuksissa puhutun kunnossapitovelasta. En oikein jaksa uskoa, ettei sitäkin velkaa vesihuoltoverkostossa olisi, onhan meilläkin nähty hulevesiverkostojen tulvimisia, kun putket ovat olleet muuta kuin vettä lähes täynnä pienentäen alkuperäistä kapasiteettia.
Alan johto tarkastelussa
Vesihuolto tarvitsee ammattimaista johtamista, jotta siinä voitaisiin päästä isomman askeleen eteenpäin. Alan perinteenä on ollut organisaation sisältä kasvaa johtajaksi, mutta silloin usein johtaminenkin keskittyy helposti pelkän substanssin johtamiseen eikä oikeaa ammattimaista laaja-alaista näkemystä käsitellä.
Tätä ei myöskään edesauta poliittisin perustein valitut hallitukset, joista hallitusammattilaisuus loistaa poissaolollaan. Ensi askel parempaan voisi olla hankkia vähintään puolet hallitusjäsenistä liike-elämän edustajista.
Nykyjohtamisessa on liian usein aikaperspektiivi vuoden, kahden tai enintään neljän vuoden mittainen. Vaalikausien yli ei ole näköalaa! Toimintaa pitää suunnitella paljon pidemmällä aikaikkunalla ja hankintoja tehdä tuotteiden ja palvelujen elinkaaren mittaiseksi. Hankinnoissa myös liian usein turvaudutaan totuttuun palveluntuottajaan, kun ei ole osaamista hyödyntää kaikkia hankintalakien mahdollisuuksia eikä osata yhdistää erilaisia sopimusmalleja hankintoihin laadun parantamiseksi ja turhien riskihinnoittelujen poistamiseksi. Osin vesihuoltoalan kehittymisen esteenä on myös liian pienet yksiköt ilman todellista laaja-alaista osaamista kuten myös osaamattomuutta verkostoitua alan toimijoiden, niin julkisten kuin yksityistenkin kesken.
Meillä on mahdollisuuksia, kunhan osaamme hyödyntää niitä. Tuloksia pitää vaatia ja mitata. Uusia kokeiluja pitää rohkeasti toteuttaa, vaikka joskus niissä epäonnistuenkin; sekin on oppimisprosessi. Jos ei lähdetä rohkeasti opintielle, toiminta ei myöskään kehity.
ROTI 2025 kokoaa yli 100 asiantuntijan näkemykset Suomen rakennetun omaisuuden tilasta ja sen kehitystarpeista. Seuraa meitä verkossa! www.roti.fi www.roti.fi/blogit
Jari Kaukonen
ROTI 2025 Yhdyskunta-paneelin jäsen
Toimitusjohtaja Kaukotek Oy