Asiantuntijajutut

Pohjavesi konfliktien ja yhteistyön lähteenä

ti syysk. 26 14:22:00 2017

Yhdyskuntasuunnittelun ja luonnonvarojen hallinnan kentillä on tultu eräänlaiseen tienristeykseen. Suurhankkeet eivät enää etene kuin juna, vaan toimintaympäristö on muuttunut yhä monimutkaisemmaksi. Sidosryhmien kuuleminen ja osallistuminen kietoutuvat nykypäivän hankkeiden ristiriitojen ja kiistojen monimutkaiseen vyyhtiin. Pitkittyneet kiistat ovat merkki siitä, että perinteiset hankesuunnittelun ja toteutuksen menetelmät ovat riittämättömiä nyky-yhteiskunnassa.

Ristiriitoja suurissa pohjavesihankkeissa syntyy helposti, kun kuntien rajat ylittyvät ja erilaisia intressejä ei oteta riittävästi huomioon. Ylikunnallisen pohjavedenhankinnan ympärille on muodostunut useita ympäristökonflikteja, esimerkiksi Tampereen, Turun, Seinäjoen, Oulun ja Joensuun seuduilla. Tuoreessa väitöstyössä perehdyttiin Tampereen ja Turun seudun pitkittyneiden tekopohjavesihankkeiden suunnitteluun ja toteutukseen. Työn tavoitteena oli löytää konfliktien takana olevat keskeiset tekijät sekä ottaa oppia tulevia hankkeita varten.
 

Monta totuutta

Väitöstutkimuksen aineistona oli muun muassa hankkeita käsittelevät lehtileikkeet sekä eri osapuolten haastattelut. Lehtiaineisto paljasti vuosikymmenten aikana muodostuneiden näkemysten rakennusmateriaalit. Keskeinen havainto oli, että yhtä totuutta ei ole, vaan erilaiset totuudet risteilevät hankkeen ympärillä kuin lenkkipolut harjujen päällä.

Esimerkiksi argumentit hankkeiden tulevista ympäristövaikutuksista paljastivat mielenkiintoisen ristiriidan. Paikalliset pelkäävät harjuun imeytettävän pintaveden pilaavan harjun ja saastuttavan luonnollisen pohjaveden. Hankkeiden vetäjät arvioivat pelon täysin turhaksi. Toisaalta paikalliset maankäyttömuodot - kuten soranotto, teollisuus tai virkistystoiminta - koetaan yhtälailla uhkana pohjavedelle viranomaisten ja pohjavesihankkeiden vetäjien taholla, kun taas paikallisten keskuudessa nämä argumentit vaietaan hiljaiseksi.

Toisin kuin logiikassa, retoriikassa toisilleen vastakkaiset argumentit voivat molemmat olla järkeviä. Kukin osapuoli voi hakea näkökulmalleen tukea asiantuntijoilta, jolloin kiista pahimmillaan kärjistyy asiantuntijoiden arvovaltakamppailuksi ja lehtien palstoilla käytäväksi juupas-eipäs väittelyksi. Ristiriitaisten hankkeiden yhdeksi keskeiseksi karikoksi muodostuikin tiedon tuotannon prosessi.

Perinteisessä suunnitteluprosessissa asiantuntijat tuottavat tietoa, jonka pohjalta poliitikot tekevät päätökset ja kansalaiset reagoivat tehtyihin päätöksiin. Kiistatilanteille tyypillistä kuitenkin on asiantuntijatiedon kyseenalaistaminen. Tuotettu tieto ei saavuta yleistä legitimiteettiä, jolloin faktojen lisääminen ei ratkaise kiistaa.

Prosessin aikana osapuolet kilpailevat oman näkemyksensä elintilasta julkisilla areenoilla ja päättäjien pöydillä. Lopulta ratkaisun tekee oikeuslaitos. Molemmat esimerkkihankkeet ovat käyneet läpi kaikki oikeusasteet, jolloin hankkeiden pitkittyessä on kulunut aikaa ja rahaa.

Turun seudulla kaukoveden hankintaa suunniteltiin yli 30 vuotta ja lopullinen lupa Korkeimmalta hallinto-oikeudelta tuli vuonna 2008. Tampereen seudulla hanke alkoi 1990-luvun alussa. Erinäisten vaiheiden jälkeen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto hylkäsi Tavasen hakemuksen vuonna 2015. Nyt päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen, joten lopputulos on edelleen auki.
 

Positiivinen vuorovaikutus kankeaa

Hankkeiden toinen keskeinen karikko oli epäonnistunut vuorovaikutus. Kun suuri hanke lähtee jo alussa väärällä jalalla liikkeelle, se on kuin valtamerialus, jonka suuntaa on mahdotonta nopeasti muuttaa. Tarkastelluissa hankkeissa paikalliset löivät jarrut päälle jo ensimmäisistä yleisötilaisuuksista lähtien. Oman kunnan hyvinvointia, elinkeinoelämää ja ympäristöä oli puolustettava omille maille tulleilta vedenhakijoilta. Hankkeen vetäjien teknis-taloudellinen osaaminen ei riittänyt aukaisemaan sosiaalisia solmuja.

Vaikka esille yritettiin tuoda molemminpuolisia hyötynäkökulmia, kilpailu oli jo alkanut, eikä paikallisia hyötyjä haluttu nähdä. Peliteorian kielellä asetelmaa voisi luonnehtia nollasummapeliksi: tappioiden ja voittojen summa on aina nolla, jolloin myönnytys toiselle osapuolelle tarkoittaa tappiota itselle. Pelin lopputuloksena syntyy vain voittajia ja häviäjiä. Asetelma ei kannusta yhteistyöhön, vaan tiukkaan kilpailuun voitosta.

Osapuolten intressejä ei huomioitu riittävästi, jolloin ne jäivät paikallaan polkevan väittelyn jalkoihin. Esimerkiksi huoli paikallisten elinkeinoelämästä jäi ympäristöargumentoinnin varjoon. Intressien sijaan tuijotettiin jo lukkoon lyötyjä päämääriä ja konflikti kietoutui tekopohjavesilaitoksen toteuttamisen tai sen toteuttamatta jättämisen ympärille.
 

Oppeja tulevaisuuteen

Pohjavesikonfliktit kertovat suunnitteluprosessin puutteista ja riittämättömyydestä vastata muuttuneen maailman tarpeisiin. Asiantuntijuus ja vuorovaikutus ovat keskeisiä muutoksen pyörteissä olevia tekijöitä. Laajemmassa asiayhteydessä voidaan puhua koko suunnittelukulttuurin muutoksesta, jonka polttoaineena konfliktit toimivat.

Intressiristiriitoihin perustuvissa ympäristökonflikteissa tarvitaan faktojen lisäämisen sijaan luottamusta rakentavia menetelmiä. Monimutkaisten ja konfliktiherkkien hankkeiden suunnitteluun ja toteutukseen voitaisiin ottaa mallia esimerkiksi Yhdysvalloista, jossa on jo 1980-luvulta lähtien haettu vaihtoehtoa pitkille oikeusprosesseille.

Yksi vesihuoltohankkeissakin onnistuneesti käytetty malli on intressiperustainen neuvottelu. Neuvotteluiden lähtökohtana on kaikkien osapuolten tasavertainen osallistuminen prosessiin, jossa kartoitetaan eri tahojen intressit. Erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja etsitään yhdessä ennen lopullisen päämäärän lukkoon lyömistä. Tavoitteena on löytää ratkaisu, joka tyydyttää parhaiten kaikkien osapuolten tarpeet. Täydellistä ratkaisua tuskin löytyy, mutta todennäköisemmin yhteistyöhön perustuva ratkaisu on miellyttävämpi kaikille osapuolille kuin oikeuden päätös pitkän kiistelyn jälkeen.

Tiedontuotannon näkökulmasta yhteistoiminnallisuus tarkoittaa prosessia, jonka aikana tietoa hankintaan sekä asiantuntijoilta että paikallisilta, niin että hankittu tieto saavuttaa yleisen hyväksyttävyyden. Lopputulos on tieteellisesti uskottavaa, päätöksenteon kannalta olennaista ja osapuolten hyväksymää tietoa, joka punoo yhteen kompleksisen kokonaisuuden eri näkökulmat.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tulevaisuuden suurissa vesihuoltohankkeissa täytyy hyödyntää entistä laajempaa asiantuntijuutta, jossa moninaiset sidosryhmät nähdään voimavarana, ei hankkeen jarruna. Teknisten yksityiskohtien lisäksi on otettava huomioon muun muassa luottamus, tuotetun tiedon hyväksyttävyys, vuorovaikutus ja neuvottelutaidot. Tulevaisuuden suurhankkeissa tarvitaan sillanrakentajia kovan insinööritieteen ja humanististen arvojen välille. 
 

Väitöskirjan taustaa:

Vuokko Kurki perehtyi väitöstyössään kahteen kiistanalaiseen tekopohjavesihankkeeseen:

Turun seudulla yli 30 vuotta vireillä olleeseen kaukovedenhankintaan, jonka seurauksena lopulta valmistui Virttaankankaan tekopohjavesilaitos.

Tampereen ja Valkeakosken seudun Tavase-tekopohjavesihankkeeseen, jonka lopputulos on edelleen auki.

Kurki etsi uudenlaisia lähestymistapoja pohjavesihankkeiden suunnitteluun ja toteutukseen. Hän analysoi hankkeiden keskeisiä karikoita yhteistoiminnallisen suunnittelukulttuurin periaatteita peilaten. Poikkitieteellisessä tutkimuksessa yhdistyivät insinööri- ja yhteiskuntatieteen näkökulmat.

Väitöskirjan nimi: Negotiating groundwater governance: lessons from contentious aquifer recharge projects

Väitöskirjan ala: vesihuolto

Paikka: Tampereen teknillinen yliopisto

Vastaväittäjät: Professori Lasse Peltonen, Itä-Suomen Yliopisto ja Professori Kenneth Persson, Lund University

Valvoja: Dosentti Tapio Katko, Tampereen teknillinen yliopisto, Rakennustekniikan laitos

Tutustu väitöskirjaan kokonaisuudessaan: 
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-15-3762-2

Yhteystiedot: vuokko.o.kurki@gmail.com

 

Teksti: Vuokko Kurki
Kuva: Sanna Schildt ja Riikka Rajala

Otsakekuvassa Turun seudun tekopohjavesilaitoksen imeytysallas Virttaankankaan harjulla.

Takaisin edelliselle sivulle