Asiantuntijajutut

Ilmaääneneristävyyden round robin -testissä mukana 19 mittausryhmää

ke syysk. 27 09:43:00 2017

Testissä kahden tilan välistä ilmaääneneristävyyttä mittasi 14 organisaatiota, joista tulokset saatiin 19 ryhmältä. Testiin osallistuneet organisaatiot olivat oppilaitoksia, tutkimuslaitoksia ja alan suunnitteluyrityksiä.

Mittaukset suoritettiin toimistorakennuksessa kahden päällekkäisen tilan välillä pystysuuntaan. Ne tuli tehdä voimassa olevien standardien ISO 16283-1 ja ISO 717-1 mukaan käyttäen toimijan omia mittauslaitteita. Kunkin toimijan tuli tehdä mittaukset itsenäisesti ja määritellä standardien mitattaviksi edellyttämät huoneiden dimensiot ja olosuhteet itse.

Mittaajat määrittivät tuloksistaan 1/3-oktaavikaistaiset ilmaääneneristävyydet R ja standardisoidut äänitasoerot DnT. Lisäksi he laskivat näistä vastaavat mittaluvut eli ilmaääneneristysluvun Rw ja standardisoidun äänitasoeroluvun DnT,w sekä spektripainotustermit C, Ctr, C50-3150, C50-5000, C100-5000, Ctr,50-3150, Ctr,50-5000 ja Ctr,100-5000.

Tulokset kirjattiin ennalta määritettyyn tiedostoon, joka lähetettiin testin järjestäjälle RIL ry:n toimistoon, jossa kunkin toimijan lähettämät tulokset anonymisoitiin. Mittausryhmistä käytettiin merkintöjä A1A19.
 

Testitulokset

Ryhmien määrittämät 1/3-oktaavikaistaiset ilmaääneneristävyydet R on esitetty käyräparvena kuvassa 1. Ilmaääneneristyslukujen Rw sekä ilmaääneneristyslukujen ja spektripainotustermien keskiarvot, minimi- ja maksimiarvot sekä keskihajonnat on esitetty taulukossa 1. Tulosten perusteella ilmaääneneristävyyden R taajuuskaistainen keskihajonta oli 1,1–7,7 dB, ilmaääneneristyslukujen Rw keskiarvo 59,9 dB ja keskihajonta 1,2 dB. Vastaavasti standardisoidun äänitasoeron DnT taajuuskaistainen keskihajonta oli 1,0–7,6 dB, standardisoitujen äänitasoerolukujen DnT,w keskiarvo 59,0 dB ja keskihajonta 1,2 dB.
 

Johtopäätökset

Mittaustulosten perusteella määritettyjä keskihajontoja verrattiin standardissa ISO 12999-1 esitettyihin keskihajontoihin, jotka kuvaavat mittaustulosten tyypillistä keskihajontaa vastaavassa tilanteessa. Standardin hajontoihin verrattuna testitulosten hajonnat olivat pääosin suuremmat, erityisesti pienillä alle 100 Hz:n ja suurilla yli 1000 Hz:n taajuuksilla. Alle 100 Hz:n taajuusalueella keskihajonta oli suurinta.

Mitattavat suureet on määritelty diffuusissa äänikentässä, mikä tarkoittaa, että äänen energiatiheys on vakio koko tilassa, äänen vaihe on satunnainen kaikissa tilan pisteissä ja kaikki äänen tulosuunnat ovat yhtä todennäköiset, ts. että tilan äänikenttä on homogeeninen. Pienillä taajuuksilla äänikenttä ei ole diffuusi, mistä johtuu muuta taajuusaluetta suurempi mittaustulosten hajonta.

Mittalukujen keskihajonnat olivat kaikilta osin standardissa ISO 12999-1 esitettyjä hajontoja suuremmat. Pienimmät keskihajonnat olivat mittaluvuilla Rw ja DnT,w. Lisäksi tulosten perusteella mittaustulosten hajonta kasvoi, kun taajuusaluetta laajennettiin tavanomaisesta 100-3150 Hz. Tämä havaittiin sekä taajuuskaistaisista mittaustuloksista, että mittaluvuista. Tulos ei puolla mitattavan taajuusalueen kasvattamista tavanomaisesta taajuusalueesta.

Testituloksista havaittiin eroavaisuuksia huoneen tilavuuden määrittelytavassa. Tämä johtunee mittausstandardissa esitetyn ohjeen tulkintaeroista, mutta johti siihen, että suuremman tilavuuden määrittäneet mittaajat saivat pienempiä tuloksia kuin muut. Standardisoituja äänitasoerolukuja käytettäessä vastaavaa ongelmaa ei ole, koska äänitasoeroluvut määritetään pelkästään jälkikaiunta-ajan avulla eikä tilavuutta tarvita laskennassa. Tämä puoltaisi osaltaan siirtymistä standardisoitujen mittalukujen käyttöön.

Kahden mittausryhmän testitulokset olivat muista poikkeavat erityisesti suurilla taajuuksilla. Tulosten perusteella näiden ryhmien tulisi tarkistaa mittauskalustonsa ja tulosten laskenta mahdollisten virheiden varalta. Spektripainotustermien puuttumisen vuoksi kahta mittausryhmää kehotettiin tarkistamaan laskentaansa ja tulosten esitystarkkuuden takia kahta ryhmää kiinnittämään huomiota tulosten raportointiin. Lisäksi kaikkia mittaajia ohjeistettiin tilavuuden määrittämisessä, jotta käytetyt menetelmät olisivat yhtenäiset. 

Kaikki ilmanääneneristävyyden tulokset 1/3-oktaavikaistoittain

 

 

Mikä on Round robin -testi?

Round robin -testillä tarkoitetaan laboratorioiden välistä testiä, joka suoritetaan useaan otteeseen toisistaan riippumatta eri operaattoreiden toimesta. Ääneneristävyyden round robin -testien tarkoituksena on yleensä selvittää mittausten epävarmuutta. Testejä järjestetään laboratorio- ja kenttämittausten osalta. Kun mittaukset tehdään samojen tilojen välillä, saadaan selville muun muassa kalustosta, mittaustavasta ja mittaajasta aiheutuvat mittaustulosten vaihtelut. Näin testiin osallistuvat pääsevät vertaamaan mittaustuloksiaan muiden toimijoiden saamiin tuloksiin.

 

Teksti ja lisätiedot: Jesse Lietzen, jesse.lietzen@tut.fi ja Mikko Kylliäinen mikko.kylliainen@ains.fi; Tampereen teknillinen yliopisto, Rakennustekniikan laboratorio

DI Jesse Lietzén ja TkL Mikko Kylliäinen toimivat akustiikan tutkimus- ja opetustehtävissä Tampereen teknillisen yliopiston rakennustekniikan laboratoriossa ja suunnittelutehtävissä A-Insinöörit Suunnittelu Oy:n akustiikkasuunnitteluyksikössä.

Takaisin edelliselle sivulle