Asiantuntijajutut

Energiatehokkuussopimukset - suomalaisen menestystarinan kolmas kausi käynnissä

ma lokak. 07 15:08:00 2019

Teksti: Tiina Sekki, yli-insinööri, Energiavirasto ja Johanna Kirkinen, yli-insinööri, Energiavirasto
Kuvat: Energiavirasto

Ministeriöiden, toimialaliittojen, yritysten ja yhteisöjen välisillä vapaaehtoisilla energiatehokkuussopimuksilla on edistetty energiatehokkuuden toteutusta eri toimialoilla merkittävästi. Esimerkiksi vuosina 2008–2016 toteutetuilla toimilla on onnistuttu vähentämään CO2-päästöjä 4,7 miljoonaa tonnia vuosittain.

Vuonna 1997 allekirjoitettiin ensimmäiset energiansäästösopimukset neljälle eri sopimusalalle ja parin vuoden kuluttua sopimustoiminta laajeni kiinteistöalalle ja liikenteen sektorille. Vuoden 2002 loppuun mennessä energiansäästösopimukseen liittyneiden yritysten ja kuntien energiankäyttö oli lähes puolet Suomen energian kokonaiskulutuksesta. Sopimuksilla oli tuolloin saavutettu jo 2,2 TWh energiansäästö.

Vuosina 2004–2005 direktiivineuvottelut ensimmäisestä EU-jäsenmaita energiansäästöön velvoittavasta energiapalveludirektiivistä ”ESD:stä” ja kansalliset neuvottelut uudesta energiatehokkuussopimusten järjestelmästä saatiin kulkemaan sujuvasti samaa latua. Uusiin sopimuksiin kirjattiin yhdenmukaisesti jakso 2008–2016 ja yhdeksän prosentin energiansäästö.

Suomi oli energiapalveludirektiivin energiansäästötavoitteiden saavuttamisen suhteen mallimaa, sillä jo vuonna 2005 sopimuksista raportoidun energiansäästön määrä ylsi 7,1 TWh:n. Tämä oli lähes puolet enemmän kuin vuonna 2002 arvioidut vuoteen 2010 ulottuvat tavoitteet, 5–5,5 TWh.

Vuoden 2014 lopussa energiasäästö jo 12 TWh

Vuonna 2007 allekirjoitettiin seuraavat energiatehokkuussopimukset. Kolme ensimmäistä vuotta panostettiin markkinointiin ja kehittämiseen. Seuraavina viitenä vuonna keskityttiin täysipainoiseen toimeenpanoon ja tiiviiseen yhteistyöhön sopimusyritysten ja -kuntien kanssa.

Vuoden 2014 loppuun mennessä sopimukseen liittyneiden yritysten energiankäyttö oli jo 65 prosenttia Suomen energian kokonaiskulutuksesta. Saavutettu 12 TWh energiansäästö tarkoitti 440 miljoonan euron vuotuista säästöä sopimusyritysten ja -kuntien energiakustannuksissa.

Vuosina 2011–2012 neuvotellun uuden Energiatehokkuusdirektiivin ”EED:n” ytimessä on sitova kansallinen energiansäästötavoite jaksolle 2014–2020. Suomen kansallisen säästötavoitteen kanssa pärjääminen perustuu suurelta osin yhteen niin sanottuun politiikkatoimeen: vapaaehtoisiin energiatehokkuussopimuksiin. Tammikuussa 2016 Suomi sai virallisen vahvistuksen Euroopan komissiolta, että ilmoitetut politiikkatoimet ovat energiatehokkuusdirektiivin vaatimusten mukaisia.

Direktiivin tavoitteet kovenivat muutosvaiheessa

Uusi sopimus päätettiin ulottaa vuoteen 2025 saakka. Nykyisen sopimuksen pituus on yhdeksän vuotta jakautuen kahteen jaksoon, 2017–2020 ja 2021–2025. Ensimmäisellä jaksolla vuotuinen säästötavoite on yksi prosentti ja toisella jaksolla 0,7 prosenttia. Sopimusalat ovat elinkeinoelämä, kunta-ala, kiinteistöala sekä lämmityspolttonesteiden jakelutoiminta.

Direktiivin muutoksilla eli revisiolla komissio tähtää vuoden 2020 jälkeiseen aikaan ja vuodelle 2030 asetettuihin tavoitteisiin. Energiatehokkuuden tavoitetasosta saavutettiin EU:ssa sopu kesällä 2018 ja direktiivin muutokset tulivat voimaan jouluaattona 2018. Jäsenmailla on 18 kuukautta aikaa niiden toimeenpanoon.

Saavutetun kompromissin mukaan jäsenmaille asetettiin yhteinen, ei-sitova vähintään 32,5 prosentin energian käytön tehostamistavoite vuonna 2030 verrattuna perusskenaarion kehitykseen. Nykyinen yhteinen ei-sitova tavoite vuodelle 2020 on 20 prosenttia.

Jäsenmaille asetettiin myös sitova 0,8 prosentin vuosittainen energiankäytön säästövelvoite kaudelle 2021–2030. Direktiivin kunnianhimon taso nousi huomattavasti käsittelyn aikana. Tämä tuottaa toimeenpanon osalta ison haasteen niin Suomessa kuin muissakin EU-maissa. 

Energiatehokkuusasioita virastossa hoidetaan Energiatehokkuus-ryhmän kuuden henkilön voimin. Kuvassa: erityisasiantuntija Juha Toivanen (ekosuunnittelu ja energiamerkinnät), kirjoittaja Tiina Sekki, johtaja Heikki Väisänen, kirjoittaja Johanna Kirkinen ja lakimies Maria Holmi (mm. pakollisten katselmusten valvonta sekä päästökaupan kv-asiat). Kuvasta puuttuu yli-insinööri Timo Vihavainen (suurten yritysten pakolliset energiakatselmukset ja perinteinen vapaaehtoinen energiakatselmusohjelma).

 

Energiavirasto edistää tehokasta energian käyttöä

Energiavirasto hallinnoi ja ohjaa työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle kuuluvia energiatehokkuustoimia. Näistä keskeisimpiä ovat:

• energiatehokkuussopimukset
• energiakatselmukset
• alueellinen energianeuvonta
• ekologisen suunnittelun ja energiamerkintöjen tuoteryhmäkohtaisten asioiden valmistelu

Energiavirastolla on valvontarooli koskien suurten yritysten pakollisia energiakatselmuksia sekä energian yhteistuotantoon ja hukkalämmön hyödyntämiseen liittyviä kustannushyötyanalyyseja.

Alueelliset toimijat edistävät energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian hyödyntämistä neuvonnan keinoin neljän vuoden kaudella. Maakuntatasolla tapahtuva energianeuvonta koetaan tärkeäksi ja helposti saavutettavaksi.

 

Energiavirasto vahvistaa alueellista energia­neuvontaa

Energiavirasto rahoittaa alueellista energianeuvontaa kaikissa Suomen maakunnissa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Neuvonnalla lisätään tietoutta energiatehokkuudesta ja uusiutuvasta energiasta. Kohderyhmänä ovat kuluttajat, kunnat ja pk-yritykset.

Energianeuvonta on yksi informaatio-ohjauksen keinoista edistää energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian lisäämistä. Vuodesta 2009 lähtien kuluttajien energianeuvontaa lähdettiin kehittämään valtakunnallisella tasolla. Kuluttajille haluttiin antaa selkeästi puolueetonta ja oikea-aikaista tietoa, mikä edesauttaisi omalta osaltaan päästötavoitteiden saavuttamista.

Päästötavoitteiden kiristyessä ja muun muassa uusiutuvan energian päivitetyssä direktiivissä (RED II) kiinnitetään entistä enemmän huomioita myös kuluttajien ja energiayhteisöjen osallistumisen mahdollistamista energiamarkkinoille.

Energiavirasto suuntasi kokeiluluonteisesti resursseja alueellisen energia- ja ilmastotyön vauhdittamiseen jo vuoden 2018 aikana. Kokeiluvaiheesta saatuja tuloksia hyödynnettiin kaikkia maakuntia kattavassa neuvontatoiminnassa. Energiavirasto on osoittanut kokonaisuudessaan energianeuvontaan yhteensä 2,8 miljoonaa euroa.

”Alueellinen neuvonta on myös yksi keino energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanossa. Tavoitteiden tiukentuessa maakunnalliset neuvojat ovat tärkeä lisä olemassa olevaan työkalupakkiin energiatehokkuuden edistämisessä”, Energiaviraston yli-insinööri Johanna Kirkinen sanoo.

Sopimus­toiminta tuo menestystä – Suomi on kärkimaa

Sopimustoimintaa ja sen vaikutuksia seurataan sopimusyritysten ja -kuntien vuosittain raportoimien tietojen perusteella. Säästötulokset ovat kiistatta hyviä. Jos aivan kaikkia asetettuja tavoitteita ei saavutetakaan, on kehitys kuitenkin mennyt oikeaan suuntaan. Yhteistyö ministeriöiden, Energiaviraston, Motivan, toimialaliittojen sekä sopimusyritysten ja -kuntien kesken on ollut ja on edelleen erinomaista.

”Käytännössä kaikki suurimmat kaupungit ja kunnat ovat meneillään olevalla kolmannella sopimuskaudella mukana”, Energiaviraston energiatehokkuus-ryhmän johtaja, Heikki Väisänen kertoo.

Tulokset, joita energiatehokkuuden jatkuvaan parantamiseen sitoutuminen tuo, ovat Väisäsen mukaan jo hyvin nähtävissä.

”Parhaat yritykset ovatkin pitkällä tässä. Suomessa näitä asioita on ylipäätään tehty pitkäjänteisesti ja fiksusti”.

Meneillään oleva kausi ei ole tuonut sopimusvelvoitteisiin isoja muutoksia tullessaan. ”Porkkanat energiansäästöön ovat nekin melko samoja. Energiatukea katselmuksiin ja investointeihin”, Energiaviraston yli-insinööri Tiina Sekki selvittää.

Väisänen on mielissään. EU on antanut Suomelle puhtaat paperit vuoden 2020 energiasäästötavoitteiden hoidossa.

”Suomi on niiden viidentoista jäsenmaan joukossa, joiden on arvioitu saavuttavan jaksoa 2014–2020 koskevan sitovan energiansäästötavoitteen.”

Takaisin edelliselle sivulle