Asiantuntijajutut

Toimintavalmiuksien ulottuvuudet maaseudun vesihuollossa

su syysk. 24 15:13:00 2017

Toimintavalmiuden määritelmiä on lukuisia, eri tavoin eri tasoille kohdistettuina. On kyse osaamisesta, oppimisesta ja monenlaisista inhimillisistä taidoista, tiedon- ja resurssienhallinnasta, mahdollisuuksista ja strategisista valinnoista, mutta myös muutosjohtamisesta ja pedagogiasta. On kyse teoista, lähestymistavoista, erilaisista työkaluista ja toimintaperiaatteista.

Lähes kaikki nykyiset määritelmät tunnustavat toimintavalmiuksien vahvistamisen prosessiluonteen. Se ei ole yksittäinen teko, kuten muusta tekemisestä irrallinen koulutus, vaan jatkumo, joka vaatii aikaa ja monen osan samanaikaista muutosta.

Tässä tutkimuksessa toimintavalmiuksien eri ulottuvuuksia käsiteltiin maaseudun vesihuollon ja sanitaation näkökulmasta. Maaseudun vesihuollon ja sanitaation kohtaamat haasteet voivat olla niin paikallisia kuin globaaleihin muutoksiin liittyviä. Haasteita, joita ei voi eikä tarvitsekaan täsmällisesti tietää etukäteen, mutta niihin voi silti varautua toimintavalmiuksia vahvistamalla.

Väitöskirjassa maaseudun vesi- ja sanitaatiopalvelut nähtiin kompleksisena systeeminä ja myös niin sanottuna ‘ilkeänä ongelmana’. Eräissä suhteissa parhaatkaan vesisektorilla käytössä olevat menetelmät eivät ole taanneet palveluiden jatkuvuutta. Näitä haasteita onkin aika lähestyä muista suunnista, aiempien lisäksi, ei näitä pois sulkien. Haasteista huolimatta vaihtoehto: ’olla tekemättä mitään’ ei kuitenkaan ole perusteltavissa. On osattava esittää uudenlaisia kysymyksiä ja jatkettava ratkaisujen etsimistä kysymykseen: ”Miten järjestää vesihuolto ja sanitaatio kaikille myös maaseudulla?”

Tutkimuksen tarkoituksena oli rakentaa tulevaisuussuuntautunut työkalu, joka toimisi alati muuttuvissa tilanteissa ja pystyisi vastaamaan muuttuviin haasteisiin, olipa sitten kyseessä yksittäinen maaseudun vesihanke tai -ohjelma, tai vesipolitiikka sen laajemmassa merkityksessä. Väitöskirja tarkasteli kohderyhmän ja instituutioiden mahdollisuuksia ja kykyä toteuttaa palveluita ja tehdä päätöksiä muuttuvan tilanteen vaatimalla tavalla.

Toimintavalmiuksia lähestyttiin kolmella tasolla:

1) Yksilötasolla
2) Organisatorisella ja instituutioiden tasolla
3) Suotuisan toimintaympäristön näkökulmasta

Kaikkia näitä ulottuvuuksia kuljettaa aika, ja sen myötä jatkuva muutos. Liike, joka ei ole lineaarista ja aina ennustettavaa yksittäisten tapausten kohdalla. Kukin kyläyhteisö ja paikallishallinto tekee tietyissä olosuhteissa, tiettyinä ajankohtina päätöksiään, joita ohjaavat voimat voivat olla hyvinkin paikallisia, ulkopuoliselle joskus näkymättömiäkin.

Tutkimuksessa käsitellyt toimintamallit voimaannuttivat kyliä ja paikallishallintoa ottamaan aktiivisen roolin muutoksen suunnittelussa, toteutuksessa ja myös palveluiden ylläpidossa. Samanaikaisesti tilaa jätettiin paikallisille sovelluksille. Voimaannuttamisella tarkoitetaan tässä yksilöiden ja ryhmien kykyä tehdä päätöksiä ja toimia niiden mukaisesti yhteisten hyötyjen, kuten vesihuoltopalveluiden saavuttamiseksi.
 

Toimintavalmiudet ja muutos

Muutos on vääjäämätön monella tasolla. Toisaalta kylät muuttuvat, kasvavat tai joskus häviävät, toisaalta käyttäjien odotukset nousevat. Itse vesilähteet muuttuvat, jopa kokonaan katoavat. Poliittisesti epävakaa tilanne tekee toimintaympäristöstä arvaamattoman.

Samalla kun pitkän ajanjakson suunnittelu vaikeutuu, nousee esiin kysymyksiä siitä, kuinka paljon toimintavalmiuksissa on oikeastaan kyse asenteista ja intresseistä, halusta toimia tietyllä tavalla? Miten siis suunnitella hankkeita ja ohjelmia, jotka vastaavat muuttuviin tarpeisiin ja olosuhteisiin usein arvaamattomassa ympäristössä? Toimintavalmiudet ja niiden käyttö ovat osa muutosta: sitä millä muutos saadaan aikaiseksi, ja toisaalta sitä, millä muutokseen voi reagoida.

Tässä mielessä toimintaympäristön muutosta tukevien hankkeiden, ohjelmien ja näitä tukevan päätöksenteon pitää olla tulevaisuussuuntautunutta. Niiden pitää myöntää toimintakentän kompleksisuus ja ’ilkeiden ongelmien’ läsnäolo dynaamisessa ympäristössä. Yksittäiset koulutukset ja kurssit eivät vielä ratkaise ongelmia ja takaa palveluiden saatavuutta, vaan on katsottava laajempaa toimintaympäristöä ja siinä tapahtuvia muutoksia.

Väitöskirja esittelee toimintavalmiuksien vahvistamiseen liittyvien toimenpiteiden suunnittelun tueksi ’kuutio-ajattelua’, jossa määritellään aluksi eri ulottuvuuksien reunaehdot, rajoittavat tekijät, mahdollisuudet ja ääritapaukset: menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Tavoitteena on osata kysyä tarpeeksi ja systemaattisesti ja kuljettaa näitä kysymyksiä ajassa. Toisinaan on tarpeen tunnistaa ja myös tunnustaa asiat, mitä ei voi tietää ja miten tämä vaikuttaa tiedossa oleviin asioihin.

Tulevaisuussuuntautunut ajattelu tarvitsee tuekseen menneisyyden ymmärtämistä. Tietyt teemat toistuvat ajassa, menneisyyden päätökset vaikuttavat nykyisyyteen. Meillä kaikilla on omat kokemuksemme lähihistoriasta. Tämä koskee myös kyläläisiä ja läheisiä yhteistyökumppaneita, kuten paikallishallinnon viranomaisia. Kaikilla heillä ja meillä on kokemuksemme, käsityksemme, koulutuksemme, asenteemme, arvomme, omat tavoitteemme ja unelmamme. Toimintavalmiuksien taustalla on aina jotain, joskus selvästi näkyvissä, joskus hiljaisena ja näkymättömänä, mutta silti vaikuttavasti taustalla.

Kylissä on paljon hiljaista tietoa, joka on paikallisen vesihuollon ja sanitaation parantamisessa ensiarvoisen tärkeää. Lukutaidoton maaseudun kouluja käymätön nainenkin tuntee ympäristönsä, sen mahdollisuudet ja muutokset, vaikka kukaan ei olisi aiemmin tätä hänelle erikseen opettanut tai edes koskaan kysynyt.

Toimintavalmiuksia kannattaa vahvistaa nimenomaan siellä, missä vesihuolto ja sanitaatio toteutuvat, paikallisella tasolla. Pelkkä vesipolitiikan muutos tai keskushallinnon tasolle kohdistuvat toimet eivät vielä takaa kestävää muutosta ja moninaisten hyötyjen toteutumista. On myös muistettava, että maaseudun vesihuollon ja sanitaation parantaminen ei aina ole sellaisen henkilön tai tahon intresseissä, joka ei itse kanna vettä päivittäin tuntikausia, joka ei sairastu siitä itse tai jonka omat lapset eivät ole jatkuvasti ripulissa ja eivät pärjää koulussa heikon terveyden vuoksi.

Tästä voisi päätellä, että paras motivaatio ja intressit vesihuollon ja myös sanitaation parantamiselle ja ylläpidolle löytyykin nimenomaan sieltä, missä siitä kärsitään. Tämä ei kuitenkaan auta, ellei laajempi toimintaympäristö ole esimerkiksi kylän naisille suotuisa. On toimittava monella tasolla samanaikaisesti.  

 

Väitöskirjan taustaa

Väitöskirja: Saatteko vettä?

Dynaamisten toimintavalmiuksien vahvistaminen maaseudun kestävän vesihuollon ja sanitaation järjestämiseksi kaikille rakentuu kirjoittajan suorittamalle toimintatutkimukselle Nepalissa, Guyanassa, Tansaniassa ja Bangladeshissa vuosina 2000–2015. Työ koostuu kuudesta työn ohessa kirjoitetusta vertaisarvioidusta artikkelista ja kolmesta tapaustutkimuksesta sekä näiden synteesistä. Tutkimuksen lähestymistapa on konstruktiivinen ja tulevaisuussuuntautunut.

Kirjoittajan pisimmät työrupeamat ovat Nepalissa, jossa Rautanen työskentelee edelleen hankejohtajana Suomen ja Nepalin valtioiden välisessä maaseudun vesihankkeessa.

Lisätietoja hankkeista

www.rwsspwn.org.np ja
www.rvwrmp.org.np

 

Maaseudun haasteet aina ajankohtaisia

UNICEF ja WHO ovat arvioineet, että joka vuosi yli 840 000 ihmistä kuolee likaantuneen juomaveden seurauksena. Ripuliin kuolleista 90 prosenttia on alle viisivuotiaita lapsia. Tilanne on silti parantunut, sillä vuonna 1990 ripuliin kuoli noin 1,5 miljoonaa lasta ja vuonna 2012 luku oli 600 000 (WHO, 2014).

Luku on edelleen liian suuri. Kuolleiden lisäksi tulevat sairastuneet ja sen myötä monet muut menetykset. Maailmanpankin vesiohjelma WSP on arvioinut, että pelkästään huono sanitaatio maksaa esimerkiksi Intialle 6,4 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Tämä vastaa noin 53,8 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa (World Bank, 2011).

Maaseudun ongelmat jäävät helposti kaupunkien tarpeiden varjoon, vaikka hallitsemattomasti kasvavien moniongelmaisten miljoonakaupunkien vaikeuksien juuret olisivatkin juuri maaseudulla, sen huonoissa elinolosuhteissa ja elinkeinojen puutteessa.

Vähiten kehittyneiden maiden maaseudun vesihuolto ja sanitaatio liittyvät suoraan tai epäsuorasti suurimpaan osaan uusista globaaleista kehitystavoitteista.

Suomen uudessa kehityspolitiikassa on neljä painopistealuetta (Ulkoasiainministeriö, 2015):

1. Naisten ja tyttöjen oikeudet

2. Kehitysmaiden talouksien kehittyminen työpaikkojen, elinkeinojen ja hyvinvoinnin lisäämiseksi

3. Yhteiskuntien demokraattisuus ja toimintakyky, ml. verotuskyky

4. Ruokaturva, veden ja energian saatavuus sekä luonnonvarojen kestävä käyttö

Näihin kaikkiin voidaan vaikuttaa vesihuoltoon, sanitaatioon ja hygieniaan liittyvien toimien kautta jos niin halutaan. Toisin sanoen, jos hanke tai ohjelma rakennetaan siten, että nämä painopistealueet ovat todella mukana ja niitä pystytään myös mittaamaan.

Maaseudun vesihankkeilla on monia mahdollisuuksia toteuttaa näkyvinä tekoina sellaisia periaatteita kuin naisten ja lasten oikeudet, sukupuolten ja eri sosiaalisten ryhmien välinen tasa-arvo, paikallisdemokratia ja hyvä hallinto.
 

2,4 miljardia vailla hyväksyttävää sanitaatiota

Vesihuollolle asetetut vuosituhattavoitteet saavutettiin jo vuonna 2010 ja monissa maissa tavoitteet ylitettiin reilusti. Silti maailmassa asui vuonna 2015 edelleen 663 miljoonaa ihmistä vailla riittävää vesihuoltoa.

Kaupunkien asukkaista 96 prosenttia ja maaseudun asukkaista 84 prosenttia oli parannetun vesihuollon piirissä. Arvioiden mukaan 79 prosenttia maaseudun väestöstä käytti vesilähteitä, jotka eivät täytä hyväksyttävälle vedelle asetettuja tavoitteita. Peräti 93 prosenttia pintavettä käyttävistä ihmisistä asui maaseudulla.

Sanitaatiolle asetettuja vuosituhattavoitteita ei saavutettu, sillä 2015 maailmassa asui edelleen 2,4 miljardia ihmistä vailla hyväksyttävää sanitaatiota. Kaupunkien asukkaista 84 prosenttia ja maaseudun asukkaista 51 prosenttia nautti hyväksyttävästä sanitaatiosta. Kokonaan ilman minkäänlaisia käymälöitä asuvista 90 prosenttia oli maaseudulta (UNICEF/WHO, 2015).
 

Tekniikalla merkittävä rooli

Puhdas ja riittävä juomavesi sekä kunnollinen sanitaatio vaikuttavat suoraan ihmisten terveyteen, mutta vedestä ja sanitaatiosta on moneksi. Ne ovat elintärkeitä tekijöitä viljelylle ja muille maaseudun elinkeinoille. Niissä vähiten kehittyneissä maissa, joissa valtaosa väes­töstä asuu edelleen maaseudulla, tällä on suuri merkitys ravitsemukselle ja ruokaturvalle, mutta myös maiden talouksien kehittymiselle työpaikkojen, elinkeinojen ja hyvinvoinnin lisäämisen kautta.

Veden moninaiskäyttöön tähtäävät tekniset ratkaisut voivat yhdistää parhaimmillaan juomaveden, energian tuotannon ja kastelun. Nämä puolestaan avaavat ennenkokemattomia mahdollisuuksia seuduilla, joissa näitä ratkaisuja ei ole aiemmin ollut käytössä. Lisäksi parannukset vaikuttavat erityisen paljon naisten ja lasten elämään. Heidän, jotka vettä kantavat, heidän, joiden vastuulla on päivittäisen ruoan saaminen pöytään asti, ja heidän, jotka pitävät huolta sairastuneista. 

 

Kirjallisuus: Rautanen, S.-L., 2016. Access to Water? Dynamic Capacity Change for Sustainable Rural Water and Sanitation Services for All. Tampereen teknillinen yliopisto. Julkaisu 1373. 112 s. http://URN.fi/URN:ISBN 978-952-15-3707-3  •  Ulkoasiainministeriö, 2015. Suomen kehityspolitiikka. Helsinki. http://formin.finland.fi/kehityspolitiikka  •  UNICEF and World Health Organization (WHO), 2015. Progress on Sanitation and Drinking Water – 2015 update and MDG assessment. http://www.unicef.org/publications/files/Progress_on_Sanitation_and_Drinking_Water_2015_Update_.pdf •  WHO, 2014. United Nations -water global analysis and assessment of sanitation and drinking-water (GLAAS) 2014 report: Investing in water and sanitation - increasing access, reducing inequalities. Geneva: UN Water/WHO. 90 p. http://www.who.int/water_sanitation_health/glaas/en/    •  World Bank, 2011. Economic impacts of inadequate sanitation in India. Washington, DC: World Bank. http://documents.worldbank.org/curated/en/2011/01/16232493/economic-impacts-inadequate-sanitation-india

 

Teksti ja kuva: Sanna-Leena Rautanen

Takaisin edelliselle sivulle