Asiantuntijajutut

Peltomaan kuivatuksesta on huolehdittava

ma syysk. 25 11:05:00 2017

Kotimaisen maataloustuotannon edellytyksiä ovat salaojitukset ja peruskuivatusverkostot osana yhteiskunnan perusinfrastruktuuria.

Viljelyn perusedellytys Suomessa on peltomaiden tehokas kuivatus. Kasvit tarvitsevat tiettyä kuivatussyvyyttä ja pellon kantavuus on edellytys peltotöiden suorittamiselle oikeaan aikaan.

Nykyiset hydrologiset olosuhteet ovat viljelyn kannalta haasteellisia. Etelä-Suomessa vuosittainen sadanta on keskimäärin noin 700 mm, haihdunta 400 mm ja valunta 300 mm. Pohjois-Suomessa vuosittainen sadanta on vastaavasti 550 mm, haihdunta 250 mm ja valunta 300 mm. Lisäksi maanpinta on pääosin tasainen ja maaperä on tiivistä.

On ennustettu, että ilmastonmuutoksen seurauksena talvet muuttuvat leudommiksi, kesät lämpimimmiksi ja sateiden rankkuus sekä määrä kasvavat. Tämä lisää entisestään maan vesitalouden hallinnan merkitystä niin kuivatuksen kuin kastelun osalta. Keväällä on myös entistä tärkeämpää päästä pellolle mahdollisimman aikaisin, jotta kasvit saavat hyödynnettyä lämpötilan nousun ja maassa olevan kosteuden. Leudommat talvet merkitsevät routimisen vähentymistä, mikä lisää maan tiivistymisen riskiä erityisesti savimailla.

Peltomaiden kuivatustila vaikuttaa olennaisesti ympäristökuormitusriskiin sekä vesistöjen rehevöitymiseen. Ellei pellon kuivatus ole kunnossa, eroosio ja huuhtoutumat kasvavat pintavalunnan osuuden lisääntyessä.
 

60 prosenttia pelloista salaojitettu

Peltomaan riittävä kuivatus tarvitsee sekä toimivan paikalliskuivatuksen että hyvän peruskuivatuksen. Paikalliskuivatus toteutetaan nykyisin salaojilla ja toteutettiin aikaisemmin avo-ojilla. Peruskuivatuksessa peltojen kuivatusvedet johdetaan valtaojien tai perattujen uomien kautta jokiin ja järviin sekä edelleen mereen. Salaojitukset ja peruskuivatusverkostot ovat tärkeä osa yhteiskunnan perusinfrastruktuuria.

Suomessa on 2,3 miljoona hehtaaria peltomaata, josta noin 60 prosenttia on salaojitettuja, 25 prosenttia on avo-ojissa ja ainoastaan 15 prosenttia pinta-alasta voidaan viljellä ilman kuivatusta. Suurin osa pelloista on salaojitettu 1960, -70 ja -80-luivuilla ja osa niistä on nyt täydennys- tai uusintaojituksen tarpeessa. Nykyinen raskas maatalouskalusto asettaa maan kantavuudelle suuret vaatimukset ja vaatii tiheämpää ojaväliä kuin mitä aikaisemmin on käytetty. Täydennys- tai uusintaojitustarve voi myös syntyä muun muassa maan painumisesta, tiivistymisestä ja putkien tukkeutumisesta.

Salaojitus on kallis ja pitkäaikainen investointi, jonka laadusta tulee huolehtia jo suunnittelu- ja toteutusvaiheessa. Mahdollisia rakennusvirheitä saattaa tulla ilmi vasta vuosia toteutuksen jälkeen.

 


 

Yhdistys ensi vuonna 100-vuotias

Ojituksen laadun merkitys on tiedostettu kauan. Valtion tuen ehtona on ollut jo 1920-luvulta lähtien suunnittelijan pätevyysvaatimus. Vuonna 2015 salaojituksen valtiontuen ehdoista poistettiin vaatimus suunnittelijan pätevyydestä ja muista laatukriteereistä.

Suomessa salaojituksen kehittämisestä, koulutuksesta, suunnittelusta ja laatuvaatimuksista on pitkälti vastannut Salaojayhdistys ry.  Yhdistys perustettiin vuonna 1917 huolehtimaan suomalaisen peltosalaojituksen laadusta. Yhdistys toimi pitkään nimellä Salaojakeskus. 1990-luvun alussa sen suunnittelutoiminta ajettiin alas.

Nykyisin yhdistys toimii yleishyödyllisenä asiantuntijaorganisaationa ja jäsenistö koostuu viljelijöistä ja muista salaojitusalan toimijoista. Yhdistyksen toimintaan kuuluu muun muassa salaojakarttatietokannan ylläpitäminen. Kantaan on tallennettu lähes kaikki Suomessa tehdyt peltosalaojituskartat. Arkistossa on noin 150 000 skannattua rasterimuodossa olevaa salaojakarttaa, jotka on paikannettu tiettyyn peltolohkoon.

Peruskuivatuksesta huolehdittiin pitkään maataloushallituksen alaisissa maanviljelysinsinööripiireissä, jotka myöhemmin muuttuivat vesipiireiksi, ympäristökeskuksiksi ja Ely-keskusten ympäristö ja luonnonvara -vastuualueiksi. Nykyisin peruskuivatuksesta huolehtii maanomistajat ja suunnitelmat teetetään alan konsulteilla.

Maanviljelysinsinöörit koulutettiin Teknillisen korkeakoulun rakennusinsinööriosastolla ja he perustivat vuonna 1934 Maanviljeysinsinööriyhdistyksen, joka vuonna 1963 yhdistyi Rakennusinsinööriyhdistyksen kanssa ja nämä muodostivat yhdessä nykyisen Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry:n.
 

Julkaisu:

RIL 128 Salaojaputkien laatuvaatimukset ilmestyi vuonna 1981. Putkien laatuvaatimukset olivat tärkeitä, koska oltiin siirtymässä tiiliputkien käytöstä muoviputkiin. Tämän jälkeen julkaisua on päivitetty 1987, 2002 ja 2016 sisällön ja nimenkin osalta. Nyt uudistettu ja täydennetty RIL 128-2016 Peltosalaojituksen ohjeet ja laatuvaatimukset määrittelee peltosalaojituksen laatuvaatimukset sekä suunnittelun, tarvikkeiden että työn osalta.  Julkaisussa kuvataan myös suunnittelun ja toteutuksen vaiheita sekä eri osapuolten tehtäviä ja vastuita.

Päivitetty julkaisu on tarpeen salaojituksen hyvän laadun ja kustannustehokkuuden ylläpitämiseksi. Se on tarkoitettu salaojituksen tilaajille, suunnittelijoille, urakoitsijoille ja viranomaisille. Julkaisuun voidaan viitata esimerkiksi salaojituksen tilaajan ja suunnittelijan sekä tilaajan ja urakoitsijan välisissä sopimuksissa. Tukikäsittelijät voivat hyödyntää ohjeen määrittelemiä laatuvaatimuksia tukipäätöksissään.

Julkaisu on laadittu Suomen Rakennusinsinöörien Liiton RIL ry:n ja Salaojayhdistys ry:n yhteistyönä. 

Tutustu julkaisuun osoitteessa: https//bitly.fi/F0GHV

 

Teksti: Helena Äijö, Salaojayhdistys ry, toiminnanjohtaja
Kuvat: Salaojayhdistys ry, Shutterstock



Takaisin edelliselle sivulle

Suunnitteluprosessin tehostaminen parametrisella suunnittelu...

Parametrinen suunnittelu on osa nykyaikaisen suunnittelutoimiston työkalupakkia.

Rakentamisen suhdannenäkymät

Inflaatio heiluttaa rakennusalaa, ja esimerkiksi asuntoaloitukset tippuvat vuoden takaises...