Kolumnit

Asiakas kyykyttää, ammattilainen vikisee

ma kesäk. 25 09:56:00 2018

Teksti: Teemu Vehmaskoski

 

Ostin suunnittelua. Ideakilpailu oli globaali, se ei maksanut minulle juuri mitään, ja vain voittaja sai palkkion. Reilut 30 suunnittelijaa ei saanut korvausta lainkaan.

Kuulostaako arkkitehtuurikilpailulta? Se voisi olla. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin kansainvälisen tapahtuman ilme, käytännössä logo. Tarvitsimme siis kyvykkään graafisen suunnittelijan.

Ennen vanhaan, siis kymmenisen vuotta sitten, olisin miettinyt läpi kyvykkäitä suunnittelijoita kantakaupungin alueelta. Klusteriteorian mukaisesti ak­selilla Kamppi–Punavuori saa katettua yhdeksän kymmenestä tarpeellisesta nimestä. Hetken googlailulla pitkällä listalla olisivat ne yhdeksän. Puhelin käteen.

Aika pian käy ilmi, että hyvä ei välttämättä ole halpa. Hyvä ei myöskään haluaisi vain mekaanisesti visualisoida tapahtumaa, vaan mieluummin toimia yhdenlaisena hiivana koko toimintamme kehittämisessä. Sitä taas ei voi lähteä tekemään lyhyellä briiffillä.

Logo paisuu siis arvotyöpajaksi, luonnospalavereiksi ja luovan tiimin loputtomaksi kahvinjuonniksi. Ehkä kahden, ehkä neljän kuukauden päästä meillä lopulta olisi logo.

Voi arvata, että hintalapussa ei kolme nollaa välttämättä riitä. Minä kuitenkin tarvitsin lopputuloksen pikemmin eilen kuin huhtikuussa. Ja budjetissa ei itse asiassa ollut edes riviä logolle.

Mitä tehdä? Viime vuosina vastaavassa tilanteessa vastaukseni ovat olleet kommoditisoituneet resurssit. Vaikeita sanoja, mutta iso ilmiö: se mikä oli ennen harvinaista, vaikeaa ja arvostettua (ja kallista), onkin nyt helppoa ja arkista (ja halpaa).

Ennen ammattilaistason kuvamateriaalit tehtiin tyypillisesti tilauksesta ja ne maksoivat vähintään useita satasia per kuva; nyt pääsen kymmenien miljoonien kuvien pankkiin lisenssillä, joka maksaa reilut 50 euroa kuussa. Toisella viisikymppisellä saan kaikki kuviteltavissa olevat huipputason suunnitteluohjelmat käyttööni. Ei alkuinvestointia, ei sitoutumispakkoa, kaikki minulle heti.

Mutta kuvapankkikuvan tunnistaa, ja pitemmän päälle niiden täydellisyyteen kyllästyy. Asiakasodotukseni siis kehittyvät yhä vaativammiksi. On siirryttävä nextille levelille: tehot irti alustataloudesta ja epäsuhtaisesta globaalista tulonjaosta!

Sain vinkin sivustosta, jolla graafista suunnittelua voi kilpailuttaa internetissä. Kisan voi ostaa neljässä eri kategoriassa pronssista platinaan: halvin lupaa noin 30 suunnitelmaa aloittelevilta tekijöiltä, kallein yli 60 työtä kokeneilta huippusuunnittelijoilta.

Prosessi on myös pakotetusti nopea. Lyhyellä briiffilläni alkavan kisan karsintavaihe kestää kolme päivää, finaalivaihe neljä lisää. Voin koko ajan kommunikoida kaikille mukana oleville suunnittelijoille tai ohjeistaa heitä yksittäin. Suunnittelijat vastaavat uusilla ehdotuksilla tunneissa. Ja jos en lopulta mielestäni löydä yhtäkään riittävän hyvää suunnitelmaa, saan kaikki rahani takaisin.

Kisan voittaja valitaan tänään oman hankkeemme ohjausryhmän äänestyksellä. Maksamalla hopeatason 499 dollaria olen saanut kaikkiaan 137 erilaista suunnitelmaa. Uskoisin, että niistä löytyy.

Ja samalla on vähän likainen olo. Teetin paljon ilmaista työtä. Voittaja saa omasta panoksestaan muutaman satasen, kai. Seurasin verkkosivun kalifornialaisen aurinkoista otetta – mutta alustan kotipaikka onkin paljon kauempana. Veikkaan, että ainakaan alveja ei yksikään valtio tästä saa.

Ja jos vielä hankkisin älykkölasit ja punaisen pipon, olisin ulkoisesti itse juuri sellainen kantakaupungin tietotyöläinen, jota tällä kisallani ammuin polveen.

Epämiellyttävää. Onneksi meillä rakennus- ja kiinteistöalalla ei ole mitään tällaista. Eikä tule? 

Takaisin edelliselle sivulle