Kolumnit

Äly ei ole kaikki kaikessa

la syysk. 23 15:24:00 2017

Äly ei ole kaikki kaikessa. Niin kuulemma sanoi eräs anoppi kerran ikävästi miniälleen. Mutta niin se on – ainakin rakennetussa ympäristössä vuonna 2016. Helsinki on Suomen testipenkki.

Helsingin uutta yleiskaavaa tehdään parhaillaan nopean väestönkasvun vaihtoehdon mukaan, oletuksena 860 000 asukasta vuonna 2050. Se merkitsisi 37 prosentin kasvua verrattuna nykyiseen 621 000 asukkaaseen. Tasaisen vauhdin taulukolla tuo on alle prosentti vuodessa, mutta absoluuttisesti ja varsinkin Suomen mittakaavassa luku on valtava.

Kun maata ei enää valmisteta lisää ja Östersundomin kaltaisia uusia levikkeitä on vain rajallisesti saatavilla, tämän kaiken pitäisi lähtökohtaisesti tapahtua kaupungin nykyisten rajojen sisällä. Siihen pääsemiseksi eivät vanhat kaupunkisuunnittelun työkalut riitä.

Siksi Helsinki ottaa käyttöön älyn. Huomisen kaupunki määritellään sanoilla smart, fiksu ja viisas.

Johtavaksi testiympäristöksi näille on valittu Kalasatama Sörnäisten itäpuolella. Alueen tontinluovutusehdoissa on runsaasti vihjeitä siitä, mitä lähitulevaisuuden kaupunkiasuminen tulee olemaan.
 

No mitä?

Kohteen kaikkiin huoneistoihin, kahvila-, ravintola- ja liiketiloihin sekä kiinteistön yhteisiin järjestelmiin on toteutettava älykkäiden energiajärjestelmien toiminnot. Rajapintojen tulee olla avoimia, niiden tulee perustua yleisiin standardeihin ja niiden on oltava käytettävissä avoimen datan yleisillä lisenssiehdoilla. Järjestelmään pitää pystyä liittämään eri valmistajien samaa standardia noudattavia tuotteita saatavuuden ja tarpeen mukaan.

Tonttien autopaikoista vähintään kolmasosa on rakennettava siten, että niillä on mahdollista ladata sähköautoa. Jotta loputkin paikoista voidaan tarpeen mukaan myöhemmin helposti muuttaa sähköautopaikoiksi, ne täytyy toteuttaa valmiiksi putkitettuina käyttäen korroosion kestäviä ja riittävän isoja kaapelien asennusputkia. Jos latauspaikka on yhteiskäytössä, mittaus ja tunnistautuminen täytyy pystyä tekemään lataustapahtumakohtaisesti.

Lämmityslaitteiden, varaavien lämmityslaitteiden sekä autojen lämmitys- ja latauslaitteiden tulee olla etäohjattavissa kysynnän jouston tarpeisiin. Kiinteistöjen sähkötiloihin on varattava laajennusvara uusiutuvan energian liittämiselle. Liiketilojen suuritehoisten kylmälaitteiden hukkalämpö täytyy hyödyntää paikallisesti tai siirtää alueelliseen kaukojäähdytysverkostoon.

Toki kaiken tämän lisäksi kiinteistön on liityttävä jätteen putkikeräysjärjestelmään, varauduttava kaukokylmään ja, jotenkin retrohenkisesti, jopa kaupunkikaasuun liittämiseen. Ja lopuksi: ympäristötaiteelliseen yhteistyöhön on varattava kymmenen euroa kerrosneliötä kohden. Ei aivan prosenttiperiaatteen mukaista, mutta oikeaan suuntaan.

Kokonaisuutta katsoen tässä on paljonkin uutta. Uusia laitteita, palveluita, rajapintoja ja järjestelmiä – eli ei paljoakaan sellaista, mikä luonnostaan kuuluisi perinteisen rakennusliikkeen ruoteliin. Toki edelleen talolle pitää pystyttää runko, laittaa sisustus ja luoda vetävä imago. Mutta isot draiverit ovat siirtymässä eteenpäin.

Energiatehokkuus ja resurssiviisaus kasvattavat kiinteistön ja varsinkin alueen toimintopalettia aivan uudelle tasolle. Todellisia tehoja ja aitoja tuloksia mistä voidaan kuitenkin saada vain hyödyntämällä kaikki ristiinkytkennät fiksusti.

Ja siinäpä se. Äly ei ole kaikki kaikessa, se on jopa enemmän. Äly on uusi normaali.
 

Teksti: Teemu Vehmaskoski

Takaisin edelliselle sivulle