Naisverkoston sparrarit esittelyssä: Kati Tauriainen
RILin Naisverkosto on käynnistetty vuonna 2018. Verkoston tavoitteena löytää konkreettisia keinoja naisten uramahdollisuuksien edistämiseksi ja parantaa naisten johtamis- ja asiantuntijavalmiuksia. Haluamme esitellä Naisverkoston tämän hetkiset sparrarit ja tuoda näkyväksi myös muiden rakennetun ympäristön alan naisten tarinoita. Neljäntenä esittelyvuorossa on Kati Taurainen, joka toimii NCC Building Suomen maajohtajana.
Missä ja mitä opiskelit? Ja miksi valitsit alan?
Kävin kouluni Oulussa ja valmistuin diplomi-insinööriksi Oulun yliopiston teknisen tiedekunnan rakennetekniikan laitokselta vuonna 1984. Perheemme asui tuolloin Oulussa, joten se oli luonteva valinta.
Uravalintani ei ollut mitenkään selvä, mutta jokin tekninen ala kiinnosti. Katselin ympärilleni ja ajattelin, että kaikki mitä ympärillä näkyy, on arkkitehtien ja insinöörien suunnittelemaa. Jos opiskelisin insinööriksi, se luultavasti rajoittaisi uramahdollisuuksia tulevaisuudessa mahdollisimman vähän.
Ihan ensimmäisenä pyrin kuitenkin arkkitehtiosastolle, mutta en päässyt. Vielä yliopistossa, suuntautumisvaihtoehtoa eli pääainetta valitessani, ajattelin työskennellä tulevaisuudessa suunnittelijana ja opiskelin rakennetekniikkaa.
Oletko suorittanut esimerkiksi täydennyskoulutuksia?
Olen ikuinen opiskelija. Tuntuu siltä, että tarvitsen jatkuvasti uutta raaka-ainetta ajattelulleni. Opiskelu tarjoaa mahdollisuuden löytää uusia näkökulmia tutuillekin asioille. Onnekseni oma työnantajani on aina suhtautunut hyvin myönteisesti henkilöstön kehittämiseen ja tarjonnut monenlaisia kouluttautumismahdollisuuksia ja uusia haasteita. Ja siinä samalla myös työssä oppimisen paikkoja.
Työurani aikana olen suorittanut useita täydennyskoulutuksia, mm. RAPS -koulutuksen ja kiinteistönvälittäjän tutkinnon, joitain nyt mainitakseni. Ihan viime vuosina opiskelin aikuiskasvatustiedettä Turun yliopistossa ja suoritin kasvatustieteiden kandidaatin ja maisterin tutkinnon. Siinä samassa yhteydessä opiskelin mm. henkilöstöjohtamista sekä työ- ja organisaatiopsykologiaa.
Kasvatustieteen opinnot edellyttävät paljon kirjoitustyötä ja kirjoittaminen on aina ollut minulle luontainen tapa työstää ajatuksiani.
Missä olet työskennellyt? Entä millaisissa rooleissa?
Olen työskennellyt käytännössä koko urani saman työnantajan palveluksessa, NCC:llä. Yritys toki on matkan varrella muuttunut, mutta työsuhde on edelleen sama.
Aloittelin uraani 80-luvun lopun suhdannehuipulla. Kahdella puhelinsoitolla sain kaksi työpaikkaa, ja onnekseni valitsin silloin oikein. Sitä toista yritystä ei nimittäin enää ole.
Aloitin työmaainsinöörin tehtävissä Peijas-Rekolan sairaalan työmaalla. Sen jälkeen tein diplomityöni ja valmistuin. Samaan aikaan rakennettiin Myyrmannin kauppakeskusta. Muutaman vuoden päästä siirryin hankintojen pariin ja suoritin samalla oman pitkän oppimääräni sopimusjuridiikasta.
Vuonna 2003 sukelsin kymmeneksi vuodeksi suunnittelunohjauksen pariin. Siinä työssä sain olla mukana kehittämässä hankkeita aina niiden alkumetreiltä asti. Palkitsevinta oli, kun lopussa sai hyvää palautetta asiakkaalta.
Vasta 2012 koin viimein olevani valmis linjavastuullisiin tehtäviin, ensin yksikönjohtajaksi, sitten parin vuoden kuluttua toimialajohtajaksi ja 2023 lopulta maajohtajaksi.
Mitkä ovat olleet urasi tärkeimpiä käännekohtia?
Käännekohtana kai voisi pitää sitä, kun vuonna 2012 siirryin suunnittelunohjauksen parista linjavastuuseen. Olin toiminut joitakin vuosia pienen suunnittelunohjaustiimin esimiehenä, mutta silloinen tehtäväni oli kuitenkin ensisijaisesti asiantuntijatehtävä.
Pidin itseäni asiantuntijana, enkä ollut ollenkaan innostunut ihmisten johtamisesta. Yksikönjohtajana sain sitten johdettavakseni kymmeniä ihmisiä. Aika pian huomasin onneksi kuitenkin viihtyväni.
Mitkä ovat olleet urasi vaikeampia päätöksiä?
Vaikeimmat päätökset liittyvät tilanteisiin, joissa on pitänyt luopua jostain tietäen, että paluuta ei ole, vaikka päätös myöhemmin osoittautuisi huonoksi. Näihin tilanteisiin liittyy yleensä myös vaikutukset henkilöstöön, mikä tekee päätöksistä vieläkin vaikeampia.
Mitä teet vapaa-ajalla?
Minulla on iso koira, joka pitää huolen siitä, ettei vapaa-ajan ongelmia ole. Mikään sää ei myöskään ole liian huono ulkoiluun. Asumme omakotitalossa, joten pihatöitäkin on tarjolla enemmän kuin olisi tarpeen.
Tykkään myös lukemisesta, mutta pitkien työpäivien vuoksi ainakin dekkarien lukemiset on pakko keskittää loma-aikoihin.
Mitä kirjaa, leffaa, taide-elämystä, lajikokeilua tms. suosittelet?
Olen huono suosittelemaan toisille kirjoja, kun omatkin mieltymykset muuttuvat tilanteesta toiseen. Leffoja en ole vuosiin juurikaan katsonut. Lajikokeiluna suosittelen vaellusretkeä esimerkiksi pohjoiseen Lappiin tai lähimmälle luonnonsuojelualueelle. Erämaan luonto saa ihmisen tiedostamaan oman pienuutensa, eikä mikään ole niin mieltä rauhoittavaa, kuin hiljaisuus − ja miksei rohkeimmille, metsän pimeys.
Mitä neuvoja antaisit opiskelijoille / uransa alussa oleville?
Älkää tuhlatko loputtomasti energiaa urasuunnitteluun tai asettako itsellenne turhia paineita uralla etenemisen suhteen. Keskittykää siihen, mitä olette tekemässä ja ottakaa siitä kaikki oppi irti. Mitä ikinä se onkin, tehkää aina parhaanne ja luottakaa siihen, että se kantaa.
Miten kannustaisit naisia alalla?
Monissa alan työtehtävissä naiset ovat yhä harvinaisia, kun taas toisiin tehtäviin alalla olevat naiset näyttävät päätyvän miehiä useammin. Näyttää siltä, että me esihenkilöt usein tietämättämme ohjaamme uransa alku- tai keskivaiheilla olevia naisia näille tavanomaisimmille urille.
Pitäkää päänne kylmänä ja hakeutukaa rohkeasti myös naisille ei-niin-tyypillisiin tehtäviin, jos ne teitä kiinnostavat. Epäonnistumista ei kannata liikaa pelätä.
Kenen naisen haluaisit esiteltäväksi täällä RILin Naisverkoston somenostoissa?
RT:n Talonrakennusteollisuuden Uudenmaanpiirin aluejohtaja Diana Råmanin. Diana haluaa vaikuttaa niin rakennusalalla kuin politiikassa.
Katin kuva: RIL / Mirkku Merimaa
Suosituimmat
