Kolumnit

Kolumni: Digitaalinen kaksonen – tulevaisuuden selkäranka

Anssi Auvinen
DI, arkkitehti SAFA, toimitusjohtaja, Aecmaster Oy
Kuva: Samuli Karala, Shutterstock

Voisivatko kiinteistöjen suunnittelu ja projektit olla yhtä mukaansatempaavia kuin e-urheilu ja moninpelit? Voisi ja pitäisi olla, mutta niin ei ole. Tämä on kuitenkin mahdollista, sen ovat muut alat jo osoittaneet.

On meistä itsestämme kiinni, jatkammeko rakennusalalla perinnettä, jossa muutos tapahtuu vain pakon edessä vai otammeko askeleen kohti kestävää ja mielekkäämmin toteutettua rakennettua ympäristöä.

Suunnittelu on kiinteistön elinkaaren kannalta kaikkein merkityksellisin vaihe, sillä siinä lukitaan suurin osa rakennuksen tulevaisuudesta. Suunnittelun tuottavuus on laskenut kuin lehmän häntä siitä asti, kun siirryttiin kynä-paperi-aikakaudesta digitaaliseen suunnitteluun. Ensin käytössä oli 2D CAD -suunnittelu, viimeisimpänä BIM-suunnittelu ja -työnkulku, josta olemme saaneet “nauttia” jo yhden sukupolven ajan.

Suurin osa suunnitteluvaiheen tehottomuudesta johtuu 90-luvulla tehdyistä digitalisaatiovalinnoista. Ala on implementoinut standardointiin perustuvan yhteistyöratkaisun, joka muiden alojen digitalisaation kokeneiden mielestä ei ole sopiva alallemme. Syyt tähän ovat toimitusketjumme moninaisuus, useat ohjelmistot sekä osapuolet. Lisäksi ohjelmistorajoja ylittävä 90-luvun viestiväline – tiedosto – ei ole riittävä tulevaisuuden tarpeisiin.

Suunnittelun tuottavuuden parantaminen on tärkeää, koska tässä vaiheessa pitää luoda pohja hyville ratkaisuille koko elinkaarella. Tällä hetkellä aika hukataan useasti vain yhden ratkaisun aikaansaamiseen.

Suunnittelun pitäisikin olla kuin e-urheilua, jossa “pelataan” erilaisia ratkaisuja. Näitä verrataan sitten reaaliaikaisesti projektin avainlukuihin, kuten euroihin ja CO₂-päästöihin, ja saavutetaan parhaat pisteet eli ratkaisu.

Tämä ei tällä hetkellä onnistu tiedostojen avulla. Suunnittelijoiden pelisuoritukset tarvitaan sellaisessa datamuodossa, että niitä voidaan hyödyntää automaattisesti. Suorituksia pitää voida myös seurata katsomossa reaaliajassa ja ohjata toimintaa ennakoivasti pelikeskuksesta.

Ja silti, pelkkä onnistunut suunnitteluvaihe ei riitä. Kiinteistöä pitää pystyä pelaamaan vielä rakennusvaihe ja seuraavat sata vuotta, mielellään vielä muutamaankin kertaan. Se tarvitsee aikaa kestävän, pelikoneista ja versioista riippumattoman pelialustan, joka elää pilvessä ja muistaa koko pelihistoriansa ja pelaajansa. Myös pelidataa pitää pystyä rikastuttamaan sekä hyödyntämään sitä vaivattomasti koko elinkaaren ajan.

Ilouutisia: tällainen alusta on jo olemassa, vieläpä “Made in Finland”. Kyseessä on datapohjainen, nykyaikaisia rajapintoja hyödyntävä digitaalinen kaksonen ja sitä tukeva ohjelmisto. Tämän rinnalla pitää samanaikaisesti muuttaa myös toimintatapoja. Ja tämä muutos vaatii uskallusta ja selkärankaa.

Uskallammeko siis myöntää, että valittu tie on vienyt meidät pitkälle, mutta se ei vie loppuun asti? Muutoksen selkärankana toimiva digitaalinen kaksonen on välttämätön kaveri kiinteistöille, jonka eteen kaikkien on ponnisteltava.

Takaisin edelliselle sivulle