Ilmaääneneristävyyden round robin -testiraportti on julkaistu
Ilmaääneneristävyyden round robin -testiraportti on julkaistu
Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry:n akustiikkatoimikunta järjesti syksyllä 2016 ilmaääneneristävyyden round robin -testin, jonka raportti on juuri julkaistu. Testin tarkoituksena oli tarjota Suomessa ääneneristävyyden kenttämittauksia tekeville toimijoille mahdollisuus vertailla mittaustuloksiaan ja varmistaa niiden oikeellisuus.
Testissä kahden tilan välistä ilmaääneneristävyyttä mittasi 14 organisaatiota, joista mittaustulokset saatiin 19 mittausryhmältä. Mittauksiin osallistuneet organisaatiot olivat oppilaitoksia, tutkimuslaitoksia ja alan suunnitteluyrityksiä.
Mittaustulosten perusteella määritettyjä keskihajontoja verrattiin standardissa ISO 12999-1 esitettyihin keskihajontoihin, jotka kuvaavat mittaustulosten tyypillistä keskihajontaa vastaavassa tilanteessa. Standardin hajontoihin verrattuna testitulosten hajonnat olivat pääosin suuremmat, erityisesti pienillä alle 100 Hz ja suurilla yli 1000 Hz taajuuksilla. Alle 100 Hz taajuusalueella keskihajonta oli suurinta.
Mitattavat suureet on määritelty diffuusissa äänikentässä, joka tarkoittaa, että äänen energiatiheys on vakio koko tilassa, äänen vaihe on satunnainen kaikissa tilan pisteissä ja kaikki äänen tulosuunnat ovat yhtä todennäköiset, ts. että tilan äänikenttä on homogeeninen. Pienillä taajuuksilla äänikenttä ei ole diffuusi, mistä johtuu muuta taajuusaluetta suurempi mittaustulosten hajonta.
Mittalukujen keskihajonnat olivat kaikilta osin standardissa ISO 12999-1 esitettyjä hajontoja suuremmat. Pienimmät keskihajonnat olivat mittaluvuilla R’w ja DnT,w. Lisäksi tulosten perusteella mittaustulosten hajonta kasvoi, kun taajuusaluetta laajennettiin tavanomaisesta taajuusalueesta 100-3150 Hz. Tämä havaittiin sekä taajuuskaistaisista mittaustuloksista, että mittaluvuista. Tulos ei puolla mitattavan taajuusalueen kasvattamista tavanomaisesta taajuusalueesta.
Testituloksista havaittiin eroavaisuuksia huoneen tilavuuden määrittelytavassa. Tämä johtunee mittausstandardissa esitetyn ohjeen tulkintaeroista, mutta johti siihen, että suuremman tilavuuden määrittäneet mittaajat saivat pienempiä tuloksia kuin muut. Standardisoituja äänitasoerolukuja käytettäessä vastaavaa ongelmaa ei ole, koska äänitasoeroluvut määritetään pelkästään jälkikaiunta-ajan avulla eikä tilavuutta tarvita laskennassa. Tämä puoltaisi osaltaan siirtymistä standardisoitujen mittalukujen käyttöön.
Kahden mittausryhmän testitulokset olivat muista poikkeavat erityisesti suurilla taajuuksilla. Tulosten perusteella näiden ryhmien tulisi tarkistaa mittauskalustonsa ja tulosten laskenta mahdollisten virheiden varalta. Spektripainotustermien puuttumisen vuoksi kahta mittausryhmää kehotettiin tarkistamaan laskentaansa ja tulosten esitystarkkuuden takia kahta ryhmää kiinnittämään huomiota tulosten raportointiin. Lisäksi kaikkia mittaajia ohjeistettiin tilavuuden määrittämisessä, jotta käytetyt menetelmät olisivat yhtenäiset.
Taustaa:
Round robin -testillä tarkoitetaan laboratorioiden välistä testiä, joka suoritetaan useaan otteeseen toisistaan riippumatta eri operaattoreiden toimesta. Ääneneristävyyden round robin -testien tarkoituksena on yleensä selvittää mittausten epävarmuutta. Testejä järjestetään laboratorio- ja kenttämittausten osalta. Kun mittaukset tehdään samojen tilojen välillä, saadaan selville mm. kalustosta, mittaustavasta ja mittaajasta aiheutuvat mittaustulosten vaihtelut. Näin testiin osallistuvat pääsevät vertaamaan mittaustuloksiaan muiden toimijoiden saamiin tuloksiin.
RIL ry:n akustiikkatoimikunta kutsui akustisia mittauksia tekevät toimijat osallistumaan ilmaääneneristävyyden round robin -testiin viime syksynä. Mittaukset suoritettiin toimistorakennuksessa kahden päällekkäisen tilan välillä pystysuuntaan. Mittaukset tuli tehdä voimassa olevien standardien ISO 16283-1 ja ISO 717-1 mukaan käyttäen toimijan omia mittauslaitteita. Kunkin toimijan tuli tehdä mittaukset itsenäisesti ja määritellä standardien mitattaviksi edellyttämät huoneiden dimensiot ja mittausolosuhteet itse.
Mittaajat määrittivät tuloksistaan 1/3-oktaavikaistaiset ilmaääneneristävyydet R’ ja standardisoidut äänitasoerot DnT. Lisäksi he laskivat näistä vastaavat mittaluvut eli ilmaääneneristysluvun R’w ja standardisoidun äänitasoeroluvun DnT,w sekä spektripainotustermit C, Ctr, C50-3150, C50-5000, C100-5000, Ctr,50-3150, Ctr,50-5000 ja Ctr,100-5000. Mittaajat kirjasivat saamansa tulokset ennalta määritettyyn tiedostoon, joka lähetettiin testin järjestäjälle RIL ry:n toimistoon, jossa kunkin toimijan lähettämät mittaustulokset anonymisoitiin. Mittausryhmistä käytettiin merkintöjä A1…A19.
Mittausryhmien määrittämät 1/3-oktaavikaistaiset ilmaääneneristävyydet R’ on esitetty käyräparvena kuvassa 1. Ilmaääneneristyslukujen R’w sekä ilmaääneneristyslukujen ja spektripainotustermien keskiarvot, minimi- ja maksimiarvot sekä keskihajonnat on esitetty taulukossa 1. Tulosten perusteella ilmaääneneristävyyden R’ taajuuskaistainen keskihajonta oli 1,1–7,7 dB, ilmaääneneristyslukujen R’w keskiarvo 59,9 dB ja keskihajonta 1,2 dB. Vastaavasti standardisoidun äänitasoeron DnT taajuuskaistainen keskihajonta oli 1,0–7,6 dB, standardisoitujen äänitasoerolukujen DnT,w keskiarvo 59,0 dB ja keskihajonta 1,2 dB.
Testin raportti löytyy kokonaisuudessaan täältä.
Suosituimmat
