Alan nuori osaaja

Alan nuori osaaja - Marketta Ruutiainen

Teksti: Jenni Ahola
Kuva: Väylävirasto

 

Marketta Ruutiainen
Ikä: 26
Koti: Helsingissä
Valmistunut: Aalto Yliopistosta DI:ksi vuonna 2017

 

Marketta Ruutiainen mainitsee sanan sukurasite puhuttaessa siitä, miten hän on päätynyt tekniselle alalle. Eikä mikään ihme.

”Vanhemmat tapasivat toisensa opiskellessaan maanmittareiksi silloisessa Helsingin Teknillisessä korkeakoulussa. Minulla on kaksi vanhempaa sisarusta, jotka molemmat opiskelivat myös aikoinaan TKK:lla”, Ruutiainen kertoo.

Lukioikäisellä Ruutiaisella ei kuitenkaan ollut selkeää kuvaa siitä, mille alalle hän tarkemmin ottaen suuntaisi. Tähän asiaan tuli vinkki myös siskolta.

”Selitin jollakin perheen lomamatkalla innoissani, miten jääkauden jäljet näkyvät kalliossa. Aihetta oli käsitelty lukiossa maantiedon tunneilla. Sisko sanoi, että sinullehan voisi sopia pohja- ja kalliorakentaminen.”

Niinpä Ruutiainen haki opiskelemaan Aaltoon yhdyskunta- ja ympäristötekniikkaa. Kun oli aika valita pääaine, tuntui liikenne- ja tietekniikka Ruutiaisesta kuitenkin kiinnostavimmalta. Geotekniikan Ruutiainen valitsi sivuaineekseen.

Fuksivuotenaan Ruutiainen lähetti harjoittelupaikkahakemukset alan isoihin yrityksiin ja päätyi harjoitteluun YIT:lle. Vietettyään kesän yrityksen laskentapuolella hän sai myös jatkaa yrityksessä opiskelujen ohessa tuntityöntekijänä. Seuraavan vuoden vaihteessa hän päätyi edellisen esimiehensä kautta YIT:lle harjoitteluun vasta aloitettuun mittavaan Tripla-hankkeeseen.

”Pääsin tekemään ja seuraamaan ihan sitä ihan alkuvaihetta, monttuvaihetta Triplasta. Teimme suunnittelunohjausta, ja aloimme pyörittämään uudestaan kustannuslaskentaa kilpailuvaiheen jälkeen.”
 

Työ tiukkaan raamitettua suunnittelua

YIT:ltä Ruutiainen siirtyi seuraavaksi riskienhallinnan ja turvallisuuskoordinoinnin tehtäviin Proxioniin, rautatiepuolen suunnitteluyritykseen. Näiden töiden kautta Ruutiaisen sai myös aiheensa diplomityöhönsä, jossa käsiteltiin riskienhallintaa ja turvallisuuskoordinointia rautatiehankkeissa.

”Kävin työn aikana läpi paljon myös Väylävirastoon liittyvää ohjeistusta, haastattelin ihmisiä, ja annoin lopuksi omia ajatuksiani siitä, miten asioita voisi kehittää. Diplomityön teko kirkasti minulle kokonaisuuden; sain taustatietoa siitä, miksi asiat tehdään näissä hankkeissa niin kuin tehdään.”

Nykyään Ruutiainen toimii Väylävirastossa radansuunnittelun projekti-insinöörinä. Siirtyminen konsultin puolelta tilaajan puolelle johtui Ruutiaisen mukaan lähinnä siitä, että vaikka turvallisuuskoordinointi ja riskienhallinta ovat tärkeitä aiheina, oli hänellä silti halua siirtyä tekemään tukitoimintojen sijasta enemmän itse substanssia.

”Kun viraston paikka aukesi, niin siinä yhdistyi useampi asia, mikä minua kiinnosti. Siinä oli sitä substanssia ja sitten sitä suunnittelunohjaustyötä, mitä olin jo päässyt hieman näkemään YIT:llä Triplan aikana.”
 

Kasvaminen asiantuntijarooliin palkitsevaa

Ruutiaisen tehtäviin Väylällä kuuluu erilaisten hankesuunnitelmavaiheen suunnitelmien työstäminen. Hän tekee esiselvityksiä, tarveselvityksiä sekä yleissuunnitelmia ja ratasuunnitelmia.

”Yleissuunnitelmat ja ratasuunnitelmathan on ratalain vaatimia ja säätelemiä suunnitelmia, joissa täytyy olla tietyt asiat tietyllä tavalla, eli se on melko raamitettua suunnittelua. En ehkä täysin tajunnut kuinka raamitettu, kun hain työtä. Me tilaamme suunnitelmat konsulteilta, eli työni on paljon suunnittelun ja hallinnollisten prosessien ohjaamista.”

Työssä ratalaki on tullut Ruutiaiselle myös kovin tutuksi. Vaikka viraston lakimiehet auttavat suunnittelussa, kertoo Marketta itsekin selaavansa lakia omalta koneeltaan harva se päivä.

”Se oli onnellinen sattuma siihen nähden, että lakipuoli on aina kiinnostanut minua. Nuorempana ajattelin, että voisin jopa hakea oikeustieteelliseen opiskelemaan.”

Ruutiaisen työpiste sijaitsee nykyään Helsingissä avokonttorissa, jossa hän työskentelee yhdessä viiden projektipäällikön kanssa. Avoin tila edistää kokeneemmilta tekijöiltä oppimista.

”En tietenkään ehdi olla kaikissa meneillään olevissa projekteissa mukana, mutta sitä oppii paljon, kun kuulee sivukorvalla kaiken, mitä projekteista puhutaan.”

Ruutiainen kokee myös, että hän saa ottaa myös töissään vastuuta; hänen ajatuksiaan kuunnellaan, mikä auttaa häntä kehittymään.

”Haasteet töissä tulevat siitä, että pääsee pikkuhiljaa kasvamaan asiantuntijarooliin. On aina hienoa huomata, että on jokin uusi aihe, josta pystyy antamaan oman näkemyksen, ja johon muut osapuolet vielä toteavat, että tuohan on hyvä idea!”
 

Aikaa vaikka täyskäännökselle

Ruutiainen on osallistunut aktiivisesti RILin Naisverkoston toimintaan. Sen lisäksi että naiset ovat vielä koko alalla vähemmistössä, Ruutiaisen mukaan merkillepantavaa on myös se, kuinka alan tietyt sektorit houkuttelevat naisia enemmän kuin toiset.

”Toki ihminen tekee sitä, mikä sitä kiinnostaa. Mutta kiinnostus ei synny tyhjiössä. Etenkin nuoremmille on tärkeää saada viestitettyä, että naiset pystyvät pärjäämään alalla. Ilman, että näkee esimerkin omin silmin, on joskus vaikea tajuta, että tämäkin asia voi olla minua varten.”

Uteliaisuus ja yleinen kiinnostus asioihin ovat Ruutiaisen mielestä niitä asioita, jotka ovat erityisesti ajaneet häntä eteenpäin opinnoissa ja töissä. Lahjakkuus on etu matkalla tavoitteeseen, mutta lahjakas ja laiska ei välttämättä pääse pitkälle.

”Mutta uteliaisuus on olennaista – sehän on itsessään oppimiselle motivaatio”.

Ruutiainen kertoo olevansa nykyisiin töihinsä varsin tyytyväinen, mutta myös avoin uusille poluille. Vaikka esimerkiksi väitöskirjan työstäminen ei tällä hetkellä tunnu ajankohtaiselta, hän vinkkaa vielä saattavansa esimerkiksi opiskella jotakin täysin toista alaa.

”Juttelimme joskus töissä kahvipöydässä, että minähän olen tosiaan 26-vuotias. Voin siis hyvin tehdä tätä hommaa vaikka 20 vuotta, ja jos siinä vaiheessa tuntuu, että tarvitsen jotain uutta, niin voin silloinkin hyvin opiskella ja suunnata jonnekin ihan muualle. Minulla on siis hyvin aikaa.”

Takaisin edelliselle sivulle