Alan nuori osaaja

Alan nuori osaaja - Jami Qvisén

Teksti: Jenni Ahola

Alan nuori osaaja

Jami Qvisén
Ikä: 28
Koti: Helsingissä
Valmistunut: Aalto-yliopistosta diplomi-insinööriksi vuonna 2020
 

Vaasasta lähtöisin oleva Jami Qvisén kuvailee matemaattisia aineita mielekkäiksi, ja uskoo antaneensa jo pienenä vaikutelman siitä, että ”kyllä tuosta jonkinlainen insinööri vielä tulee”. Idea DI-polusta syntyi yläasteaikoina.

”Täytin netissä kyselyn, jolla kartoitettiin itselle sopivaa ammattia, ja kysely antoi yhdeksi vaihtoehdoksi rakennusinsinöörin. Mietin, että siinähän voisi olla kiva työ: otetaan suunnaksi nyt ensin se!”

Qvisénin opinnot Aalto-yliopiston silloisessa kone- ja rakennustekniikan tutkinto-ohjelmassa alkoivat vuonna 2015. Tarkempi suuntaus alan sisällä oli hakusessa vielä ensimmäisinä opiskeluvuosina, alkuun myös konetekniikka kiinnosti.

”Tein kandin siltojen dynamiikasta, jolloin kiinnostus siltasuunnittelua kohtaan heräsi kunnolla. Minua innosti ajatus tehdä hieman erikoisempia ja haastavia rakenteita.”

Qvisén toimi opiskeluvuosina Koneinsinöörikillassa konepajajaoksen vastaavana ja excumestarina. Hän kannustaa nykyisiä teekkareita lähtemään luennoille aina paikan päälle – vaikka etäopiskelu vaikuttaisikin, erityisesti ehkä aamuisin, houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

”Näin jälkikäteen sitä haikailee juuri sen yhteisöllisyyden perään – pääsisipä vielä luennoille, lounaille ja kiltikselle hengailemaan opiskelukavereiden kanssa.”

Kulttuurikylpy vaihdossa

Qvisén lähti maisteriopintojensa aikana vuodeksi vaihtoon Tokion yliopistoon.

”Opintojen alusta asti oli selvää, että haluan lähteä ulkomaille, kun opiskellessa siihen on hyvät mahdollisuudet ja sopiva aika. En ole matkustellut nuoruudessa kovin paljon, ja ajattelin, että kun lähden, niin repäistään sitten kunnolla, ja lähdetään jonnekin kauemmas.”

Qviséniä kiinnosti Japanissa ja Tokion yliopistossa myös opetuksen korkea taso, ja mahdollisuus syventyä paremmin siltasuunnittelun eri osa-alueisiin. Qvisén esimerkiksi opiskeli maanjäristysturvallista ja aerodynaamista siltojen suunnittelua, mitä Aallossa ei pysty tekemään. Qvisén kertoo opiskelun Tokiossa painottuneen Aaltoon verrattuna enemmän teoriaopintoihin.

”Kyllähän Aallossakin käydään maisterivaiheessa läpi paljon teoriaa, mutta siellä on kuitenkin myös paljon kursseja, joiden aikana käytännössä harjoitellaan juuri sitä samaa, mitä työelämässä tehdään.”

Eniten Qvisén sanoo nauttineensa vaihtovuoden aikana yleisesti uuteen maahan ja kulttuuriin tutustumisesta. Hän kävi päivittäin Japanin kielen kurssilla, jossa solmi myös uusia ystäviä.

”Intialainen ystävä, johon tutustuin tunneilla, on kutsunut minut häihinsä ensi syksyksi.”
 

Monipuolisia rakenteita siltaosastolla

Kandivaiheessa Qvisén oli kesätöissä Vaasan Wärtsilän laivatehtaalla, jossa oli työskennellyt myös muutamana kesänä ennen Aallon aikoja.

”Kun oli opiskellut jo ensimmäisen vuoden konetekniikkaa, näistä töistäkin sai jo enemmän irti, ja tuli vähän eri tavalla katseltua laivan moottorien tekniikkaa.”

Toisena opiskeluvuonnaan Qvisen oli haalariharjoittelussa laajennettavan Helsinki-Vantaan lentoaseman terminaalin työmaalla.

”Sen kesän aikana oppi paljon uutta ja hoksasi monenlaisia asioita, kun pääsi ensimmäistä kertaa töihin rakennustyömaalle.”

Seuraavana kesänä Qvisén siirtyi töihin Swecolle, jossa on työskennellyt tähän päivään saakka vaihtoaikaa lukuunottamatta. Qvisén kertoo arvostavansa Swecolla etenkin työyhteisöään, jolta saa aina tarvittaessa tukea.

”Täällä uskaltaa aina kysyä asioita, eikä tarvitse yksin yrittää ratkaista kaikkea. Varsinkin näin aloittelevana suunnittelijana tällä on iso merkitys.”

Myös mielenkiintoiset ja monipuoliset työt ovat pitäneet Qvisénin tyytyväisenä.

”Siltojen lisäksi suunnittelukokemusta on tullut muun muassa kaarimaisesta tunnelin suuaukkorakenteesta ja ajorampista. Työelämään siirtyessä onkin yllättänyt se, kuinka paljon erilaisia rakenteita siltaosastolla suunnitellaan!”

Kehittämistyötä liikennedatan parissa

Syksyllä 2019 työkaveri Swecolla vinkkasi Qvisénille Väyläviraston diplomityön aiheesta. Työn kautta haluttiin kehittää Bridge Weigh-in-Motion datan hyödyntämistä.

”Muun muassa ajoneuvojen kuormituksia ja akselietäisyyksiä mittaavaa dataa on kerätty Suomessa ajoneuvouudistuksen myötä vuodesta 2013 asti, mutta data ei ole aiemmin ollut helposti hyödynnettävässä muodossa. Väylävirasto halusi lähteä kehittämään uutta standardia, mihin kaikki tuleva data tallennetaan.”

Qvisénin vuonna 2020 valmistuneeseen työhön kuului myös case-analyysi ortotrooppikansisesta sillasta, missä hyödynnettiin mitattua B-WIM -dataa väsymislaskennassa. Laskennassa huomattiin käytetyn liikenteen väsymiskuormittavuuden kasvaneen noin 40 prosenttia vuosien 2013–2018 aikana.

”Tämä viittaa siihen, että liikenteen väsyttävyys on luultavasti yleisemminkin kasvanut merkittävästi lakiuudistuksen ja sen tuoman suurempien akselipainojen myötä. Tämä tulee näkymään tulevaisuudessa etenkin silloilla, jotka ovat eniten alttiita väsymisrasituksille.”

Qvisén sai työstään Fabian ja Jaakko Ahvenaisen rahaston apurahan. Vuonna 2021 Qvisén teki työstään konferenssipaperin, ja esitteli työtään silta- ja rakennetekniikan kansainvälisen kattojärjestön IABSE:n konferenssissa.

”Nyt olen mukana IABSE:n työryhmässä, jossa pyritään löytämään liikennedatalle yhteisiä hyödyntämismalleja ja standardeja. Työryhmän toisena vetäjänä toimii Qvisénin työssä ohjaajanakin ollut Väyläviraston siltasuunnittelija Heikki Lilja, ja mukana on Aallosta myös siltatekniikan professori Weiwei Lin.”
 

Haasteisiin vastataan

Tutkimustyö liikennedatan kehittämisen parissa on Qvisénin mukaan ollut mielenkiintoista ja hyvää vastapainoa päivittäiselle suunnittelutyölle. Qvisén sanoo voivansa kuvitella jossain vaiheessa jatkavansa tutkimusta myös tohtoriopiskelijana, muttei tämä kuitenkaan ole ainakaan lähivuosina ajankohtaista.

”Haluan keskittyä nyt siltasuunnitteluun ja laskentaan, erikoistua vaativaan suunnitteluun. Olen tehnyt jonkin verran töitä myös parametrisen suunnittelun ja sen kehittämisen parissa, ja vastaava kehitystyö kiinnostaisi lähitulevaisuudessa.”

Vahvuuksinaan Qvisén pitää uteliaisuuttaan ja aitoa intoa alaansa, esimerkiksi mekaniikkaa ja sen eri osa-alueita kohtaan.

”Minulla on aina halu lähetä selvittämään, miksi jokin toimii, kuten toimii. En välttämättä ole aina aktiivisesti etsinyt uusia haasteita, mutta jos eteen tulee mahdollisuus tehdä jotakin uutta, niin haluan tarttua tehtävään, ja suoriutua siinä hyvin.”

Teekkareita Qvisén kannustaa maltilla kartoittamaan sitä, mikä itseään eniten kiinnostaa. Hän kertoo itse olleensa opintojen aikana kiinnostunut myös esimerkiksi ydinvoimatekniikasta, ja käyneensä muutamalla aihetta koskevalla kurssilla.

”Yliopistolla on todella laajat valikoimat kursseja, joten voi helposti käydä tutustumassa eri aiheisiin. Varsinkin jos opintopisteitä on jo tulossa tarpeeksi, voi kursseille hyvin mennä myös sillä asenteella, että käy vain katsomassa, kiinnostaisiko aihe, eikä ottaa paineita suorittamisesta.”

Vaikka suunta ei olisi vielä varma, kannattaa opiskeluajasta ja sen vapaudesta ottaa ilo irti.

”Varmaa on se, että kaikille tulee jossain vaiheessa se fiilis, että on hukassa. Mutta useimmiten kaikki tuppaa kuitenkin menemään lopulta parhain päin.”

Takaisin edelliselle sivulle