Kiertotalous tarjoaa toistaiseksi parhaat mallit tilasuunnittelijoiden työhön - mitä kuuluu kiertotalouden R-sääntöön?

Uusi rakennuslaki tuo säätelyn lisäksi toivottuja kestävyystyökaluja rakennusalalle. Tilasuunnittelun alle kuuluvat osat jäävät kuitenkin edelleen melko lailla näiden ulottumattomiin. Pitkällä aikavälillä ohjauskeinot kattanevat materiaintensiivisen alammekin, mutta odotellessa on etsittävä keinoja muualta.

Ympäristöministeriön Circular Design -valmennusohjelma on vuoden 2023 keväällä valmentanut eri alojen osaajia kiertotalouden mukaiseen suunnitteluun. Ohjelman painottuessa tuotesuunnitteluun, jää palvelua tarjoaville vielä paljon pähkinöitä purtavaksi. Konkretiaa tilasuunnittelijoiden vastuullisuustyöhön on tuomassa Materialisting, joka on erityisesti suunnittelijoiden käyttöön kehitetty ympäristötuoteselosteisiin perustuva ja vertailun mahdollistava työkalu.

Helppokäyttöisten vastuullisuusindikaattorien kehittyessä kiertotalous tarjoaa toistaiseksi parhaat mallit tilasuunnittelijan leipätyöhön. Englannin kielen re-etuliitteistä nimensä saanut R-sääntö on selkeä kiertotalouden viitekehys, jonka soveltaminen perustuu ajatukseen kiertotaloustoimien karkeasta paremmuusjärjestyksestä.

Sen mukaan ensisijaisesti täytyy kieltäytyä (refuse) turhasta, eli esimerkiksi ideaalitilanteessa on mahdollista kieltäytyä matalan vähähiilisyys- ja kiertotaloustavoitetason projekteista. Myös totuttuja ajatus- ja toimintamalleja on kyseenalaistettava. Esimerkiksi erilaiset jakamistalouden mallit ovat hyödynnettävissä tilasuunnittelun kontekstissa ja liisausmalli tekee näkyvästi tuloaan.

Uudelleenajattelun (rethink) näkökulmasta kiinnostavaa on jatkossa tekoälyn tarjoamat mahdollisuudet. Vähentämisellä (reduce) pyritään luonnonvarojen hupenemisen taittamiseen resurssitehokkuudella. Suunnittelijana kysymme, voiko saman tehdä laadullisesti, määrällisesti ja kilomääräisesti vähemmällä. Koronan vauhdittama työelämän digitalisaatio avaa niin ikään mahdollisuuksia resurssitehokkuuteen monesta eri näkökulmasta. Samalla on muistettava, ettei digiä synny ilman materiaa.

Seuraavat elinkaaren pidentämistä koskevat strategiat liittyvät tilasuunnittelussa olemassa olevan hyödyntämiseen ja konkreettisiin suunnitteluvalintoihin. Eri elementtien uudelleenkäytössä (reuse) paras ekologinen vaste saavutetaan mahdollisimman lyhyillä kuljetuksilla, ihanteellisesti kohteessa. Lisäksi asiakkaan olemassa olevia irtokalusteita hyödynnetään jo laajalti, mutta asennemuutos on tarpeen, jotta uudelleenkäyttö nähtäisiin useammin ensisijaisena vaihtoehtona.

Myös korjaamiseen ja ylläpitoon (repair) liittyviä palvelumalleja on kehitteillä runsaasti. Korjattavuuden mahdollistaminen on suunnittelijoiden vastuulla ja huolto-ohjeiden saavutettavuus pitkälti toimittajien harteilla. Toisaalta kaikki ohjeistus on turhaa, jos toteutus uupuu loppukäyttäjän päässä. Tämä havainnollistaa kiertotalouden herkkää ketjua.

Kosmeettisia parannuksia tehdään toimivan, mutta kulahtaneen tuotteen elinkaaren jatkamiseksi jonkin verran. Uudelleenverhoilu on alalla yksi kunnostamisen (refurbish) standardi. Tiedostavimmat asiakkaat näkevät käyttöiän pidentämisen itseisarvona, eikä kunnostaminen tällöin ole välttämättä ainoastaan budjettiratkaisu.

Eri materiaalivalmistajilla on valmiina tai kehitteillä takaisinotto-ohjelmia, joissa käytetyt tuotteet kerätään ja uudelleenvalmistetaan (remanufacture) alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Kierrossa pysyvä materiaali vähentää materiaalin kulutusta sekä kierrätysmaksuja, minkä vuoksi suosion kasvua on turvallista povata. 

Materiaalin hyödyntämiseen liittyvät viimeiset R-strategiat vaativat usein teollisia prosesseja. Tilasuunnittelijoiden pöydällä kyseiset strategiat painottuvat tehtäessä materiaalivalintoja. Muunnetut (repurposed) ja kierrätetyt (recycled) materiaalit ovat itsestäänselviä vaihtoehtoja esimerkiksi tekstiilien kohdalla.

Väittäisin, että nyt R-säännön hyödyntäminen painottuu juuri järjestyksessä viimeisiin strategioihin, mikä on nurinkurista arvotusjärjestys huomioiden. Suunta täytyykin pikaisesti kääntää vastaamaan mallin ideaalia. Monien sisustusmateriaalien arvo myös alenee kierrätettäessä, ja todellisten prosessien puuttuessa ”100 %:sti kierrätettävä” materiaali palautuu (recover) todellisuudessa usein energiaksi polton myötä.

Nähtäväksi jääkin, miten EU:n valmistelema direktiivi vihreistä väittämistä huomioi kierrätettävyysväitteet.

Suunnittelijat ovat avainasemassa kiertotaloussiirtymässä. Ajattelutavan muutos lähtee korvien välistä ja muuntuu suunnittelijan kynän kautta fiksumpaan tuotantoon ja käyttöön. Rakennetun ympäristön kiertotaloutta voidaan viedä pidemmälle parantamalla tiedonkulkua niin sidosryhmien välillä kuin ammattikunnan sisällä. Kiertotalous tarvitsee palveluita, koulutusta, innovaatioita, asennemuutosta sekä saumatonta yhteistyötä yli toimialarajojen.
 

*********

ROTI 2023 kokoaa yli 100 asiantuntijan näkemykset Suomen rakennetun omaisuuden tilasta ja sen kehitystarpeista.
Seuraa meitä verkossa!
www.roti.fi
www.roti.fi/blogit

 

 

Takaisin listaukseen