Muutos on mahdollinen esimerkiksi parantamalla tiedonkulkua ja yhteistyötä alan sisällä suunnittelijoiden, rakentajien ja kunnossapitäjien kesken

Viheralueiden ja uusien pihojen elinkaaren ensimmäisten vuosien kunnossapito on ratkaisevassa asemassa, kun mietitään kohteen koko elinkaarta. Jos alkuvuosien kunnossapito jää tekemättä, voidaan pahimmassa tapauksessa joutua uusimaan suuri osa viheralueiden kasveista, nurmista ja jopa rakenteista.

Pihojen ja puistojen perustamiskustannukset ovat suuria ja on sääli, jos alun huolimattomuudella tai tietämättömyydellä aiheutetaan vuosien päähän kantautuvia kustannusvaikutuksia. Viheralueet kannattaakin hoitaa niin hyvin, ettei rakenteita tarvitse heti korjata. Hoitamatta jättäminen ja korjaaminen jälkikäteen on kalliimpaa kuin säännöllinen ammattimainen kunnossapito. Viheralueiden huono hoitotaso alentaa myös kiinteistöjen arvoa ja lisää ilkivaltaherkkyyttä sekä vaikuttaa epäsuotuisasti julkiseen kaupunkikuvaan.

”Suunnittelu ja rakentaminen on suurta ja hienoa, ja niistä saa sulan hattuun”, totesi kollegani keskustellessamme ja ihmetellessämme iäisyyskysymystä kunnossapidon arvostuksen puutteesta.

Kunnossapito ei luo uutta, vaan pyrkii ylläpitämään jo suunniteltua ja rakennettua. Tällöin työ on näkymättömämpää eikä suuria wow-efektejä synny hetkessä, vaan vasta vuosikymmenten päästä. Mutta miten on varaa rakentaa kalliilla ja jättää kohteita hoitamatta? Tällöinhän investoidut rahat ja resurssit menevät hukkaan ja alueiden viihtyisyys, esteettisyys ja turvallisuuskokemukset pienenevät puhumattakaan kestävän kehityksen periaatteista?

Maankäytön suunnittelua ja rakentamista ohjataan maankäyttö- ja rakennuslailla ja kaavoitusjärjestelmällä. Kaavan määrittämä viheralueen tarkoitus toteutetaan yksityiskohtaisilla suunnitelmilla, toteutuksella ja kunnossapidolla. Maankäyttö- ja rakennuslaki myös määrittää, että rakennettu ympäristö on pidettävä rakennusluvan mukaisessa käytössä ja siistissä kunnossa. Tonttia tai rakennuspaikkaa ei saa käyttää niin, että istutettavaksi osoitetut alueet, leikkipaikat tai oleskelualueet supistuvat ja pelastuslaki velvoittaa pitämään uloskäytävät ja kulkureitit esteettöminä ja kulkukelpoisina.

Rakennusurakan yleiset sopimusehdot määrittävät, että urakoitsija vastaa suorituksensa sopimuksenmukaisuudesta takuuajan, joka aika usein on kaksi vuotta. Mutta onko piha tai viheralue sopimuksenmukainen, jos sitä ei ole hoidettu? Ja miksi maankäyttö- ja rakennuslain sekä pelastuslain velvoitteet kunnossapidosta sivuutetaan?
 

Resurssit kaikille näkyviin

Lisäämällä tiedonkulkua ja yhteistyötä myös alan sisällä suunnittelijoiden, rakentajien ja kunnossapitäjien kesken, saisimme varmasti aikaan paljon muutosta. Edelleen olen todella yllättynyt siitä, että kohteiden suunnitteluvaiheessa ei useinkaan tiedetä, mikä kohteen kunnossapidon budjetti on tai miten se on tarkoitus järjestää.

Olisikin äärimmäisen tärkeää, että jo suunnitteluvaiheessa velvoitettaisiin selvittämään, onko kohteen kunnossapitoon varattu x vai xxx määrä euroja. Ei kai ole kovin järkevää suunnitella viheraluetta, jossa on esimerkiksi paljon perennavaltaisia alueita, jos niiden hoitoon ei ole varattu rahaa. Kun kunnossapidon budjetti olisi suunnitteluvaiheessa tiedossa, voitaisiin suunnitella sen tasoon sopiva kokonaisuus.

Suunnitteluvaiheessa olisi hyvä osallistaa kunnossapidon ammattilaisia kysymällä heiltä, ovatko mietityt suunnitteluratkaisut järkevästi kunnossapidettäviä. Kaupungeilla tätä jo onneksi tehdään, mutta yksityisellä puolella kannustaisin suunnittelijoita ottamaan yhteyttä viheralan kunnossapidon ammattilaisiin suunnitteluratkaisuja mietittäessä.

Myös rakennusvaiheessa on hyvä mahdollisuus vaikuttaa kunnossapidon kustannuksiin huomioimalla urakkalaskentavaiheessa asioita, joita kannattaisi muokata. Kun saadaan mahdollisuus riittävän hoidon onnistumiselle, lisää se kunnossapidon ammattilaisten ammattiylpeyttä, kohottaa työmotivaatiota ja lisää varmasti myös kunnossapidon arvostusta.

Nykyisessä työssäni saamme aina välillä kuulla, että kunnossapidon budjetti ei riitä. Joudumme tällöin miettimään, miten saamme kaikki tarvittavat asiat tilattua ja hoidettua, tai mistä säästäisimme.

Kunnossapidon määrärahoja ei ainakaan julkisella sektorilla herkästi lisätä, vaikka hoitoon tupsahtelee kaikenlaisia uusia hoidettavia kohteita, kuten roskiksia, syväsäiliöitä, grillipaikkoja, penkkejä, kuntoportaita, niittyjä ja kokonaisia puistoja. Lisäksi talvikunnossapidon haasteet sekä lisääntyvät ääri-ilmiöt, kuten kuivuus, rankkasateet ja lämpötilojen nousu sekä vieraslajien torjunta lisäävät suoraan kentällä tapahtuvaa kunnossapidon työtuntimäärää.

Uusia niittyjä rakennetaan entistä enemmän, ja vanhoja nurmia muutetaan niityiksi. Niitytkin kuitenkin vaativat hoitoa. Toisaalta, jos kunnossapitoa tehdään rakentamalla uutta eikä korjaamalla, on rahaa helpommin saatavilla. Toisin sanoen tässäkin suositaan uuden rakentamista vanhan korjaamisen sijaan.

Hyviäkin uutisia onneksi on. Aiemmin osallistuvan budjetoinnin hankkeiden kunnossapitoon ei saatu lainkaan rahaa, mutta uusissa hankkeissa tilanne on muuttumassa ja näiden kunnossapitoon saataneen omat budjetit. Pieni asia, mutta suunta on oikea!
 

Paljon uutta kunnossapidon saralla

Viime vuosina koko viheralan, mutta ehkä erityisesti kunnossapidon työmaakenttään on ilmestynyt paljon uutta asiaa. Sinne on tullut myös osa-alueita, jotka vaativat entistä laajempaa osaamista ja ammattitaitoa. Isot teemat, kuten ilmastonmuutos ja kaupunkien hiilineutraalius-ohjelmat lisäävät esimerkiksi julkisten hankintojen työkoneiden hankintakriteerejä ja vaativat parempaa ymmärrystä hiilivarastojen ylläpidosta viheralueilla ja kaupunkiympäristössä.

Lisääntyvät vieraslajit pitää tunnistaa, dynaamisia istutusalueita, kasvikattoja, hulevesirakenteita ja kierrätyskasvualustoja käytetään yhä enemmän, risuaitoja tehdään ja lahopuita hyödynnetään. Kaikki nämä vaativat oman osaamisensa kunnossapidossa sekä tilaajilta että tuottajilta.

Päästövähennys- ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisohjelmat lisäävät vaatimuksia myös sopimustasolla. Suunnitelmissa on, että saisimme urakoihin ekologisen ja kestävän kehityksen osaamisen osaksi vähimmäisvaatimuksia.

Jo nyt urakoitsijoiden keskuudessa vallitsee hyvä pöhinä luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Olemme esimerkiksi kaupungilla saaneet turhia, huonosti kasvavia nurmialueita muutettua hienoiksi kukkaniityiksi urakoitsijoiden itsensä ehdottamina. Niistä on myös saatu hyvää asiakaspalautetta.

Pitää myös muistaa, että meillä kunnossapidon tilaajilla ja tuottajillakin on suuria mahdollisuuksia vaikuttaa ja tehdä muutoksia vanhoihin ehkä jo aikansa eläneisiin käytäntöihin. Tämä on mahdollista, kunhan vain huomaamme ja tartumme itse tilaisuuteen.

Pitkäjänteinen laadukas työ viheralueidemme hyväksi on toki todellinen ekoteko jo itsessään. On myös tärkeää huomata uudet mahdollisuudet työmme tärkeyden lisäämiseksi ja antaa uusien tuulien puhaltaa!

*****************
 

ROTI 2023 kokoaa yli 100 asiantuntijan näkemykset Suomen rakennetun omaisuuden tilasta ja sen kehitystarpeista. Seuraa meitä verkossa!
www.roti.fi
www.roti.fi/blogit

 

 

Takaisin listaukseen