Talonrakentaminen kääntyi vuoden 2015 lopulla niin voimakkaaseen nousuun, että valtiovaltaa myöten suitsutettiin rakentamisen sysänneen maamme kansantalouden kasvuun. Mollivoittoisten vuosien jälkeen oli rakentamisen, erityisesti uudisasuntotuotannon, aika loistaa.
Viime vuonna saavutettiin rakentamisen suhdannehuippu. Rakennuslupien määrä alkoi laskea kesän jälkeen jopa niin voimakkaasti, että mediassa julistettiin rakentamisen romahtamista. Kommenteissa unohtui mainita, että pudotuksessa oli kyse volyymin laskeutumisesta lähemmäs tarpeenmukaista tasoa.
Gryndirakentamisen vauhtihuumassa sivuutettiin se tosiasia, että korjausrakentaminen on noin puolet talonrakentamisen arvosta. Asuinrakennusten korjaaminen on normaalisti jopa merkittävästi uudistuotantoa suurempaa. Kiivaan uudisrakentamisen myötä ylläpito jäi sivuraiteelle, mikä yhdessä tekemättä jääneiden korjausten kanssa on kasvattanut muutenkin suurta korjausvajetta. Paikoin ollaan tilanteessa, että vielä muutama vuosi sitten saneerauskelpoisessa kunnossa ollutta kohdetta ei enää kannata korjata.
Korjaamatta jättäminen – ja siitä johtuva rakennusten rapistuminen – on tietoinen valinta. ROTI-raporteissa on säännöllisesti kannettu huolta korjausvelan suuresta määrästä. Tuore ROTI arvioi, että kunnossapidon laiminlyönti maksaa suorina vaikutuksina vuosittain 3,4 miljardia euroa. Kun mukaan lasketaan välilliset seuraukset, kustannukset kasvavat 5,7 miljardiin euroon.
ROTIn mukaan asuinrakennusten korjauksiin olisi sijoitettava keskimäärin 9,4 miljardia euroa vuosina 2016–2025 ja seuraavalla vuosikymmenellä vuotuinen tarve kasvaa 11,1 miljardiin. Kuntien rakennuksissa perusparannustarve nousee 16,5 miljardiin euroon. Summat ovat merkittäviä suhteessa koko rakennuskannan 500 miljardin euron arvoon.
Korjausrakentamisen strategia 2007–2017 ja sen toimeenpanosuunnitelma asetti päämääräksi Suomen rakennuskannan saattamisen satavuotisjuhlakuntoon. Tavoitteiksi määritettiin muun muassa ennakoivan kiinteistönpito- ja korjauskulttuurin edistämisen ja rakennuskannan sopeuttamisen muuttuviin tarpeisiin. Seurantaryhmä totesi, että strategia on vienyt asioita oikeaan suuntaan, mutta siitä huolimatta kiinteistöjä ei ylläpidetä, korjata ja kehitetä nykyisiä ja tulevia tarpeita vastaavalla tavalla.
Ympäristöministeriössä alkaa Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin mukaisen pitkän aikavälin peruskorjausstrategian laatiminen. Työn tavoitteena on muuttaa rakennuskanta erittäin energiatehokkaaksi ja vähähiiliseksi vuoteen 2050 mennessä ja se kattaa tavoitteet, toimenpiteet ja tarvittavat rahoitusjärjestelyt.
Strategiaa työstetään yhteistyössä kiinteistö- ja rakennusalan toimijoiden sekä muiden sidosryhmien kanssa. Myös vuoden 2007 strategian laadinnassa oli mukana laaja-alainen työryhmä ja toimeenpanossa korostettiin alan toimijoiden vahvaa sitoutumista asioiden eteenpäinviemiseksi. Tämänkertaiseen työhön voi oppina ottaa, etteivät hyvätkään strategiat etene, jos niihin ei osoiteta resursseja. Strategioista ja julistuksista huolimatta julkinen valta on käsitellyt korjausrakentamista lähinnä hätäaputöinä.
Antakaamme korjausrakentamiselle mahdollisuus loistaa. Kun se pääsee sivuraiteelta pääradalle, päästöttömälle ympäristölle, energiatehokkuudelle ja rakennusten terveellisyydelle, toimivuudelle sekä turvallisuudelle annetaan todellinen mahdollisuus.
ROTI 2019 kokoaa yhteen yli 100 asiantuntijan näkemykset Suomen rakennetun omaisuuden tilasta ja sen kehitystarpeista.
Seuraa meitä verkossa!
www.roti.fi/blogit
www.twitter.com/ROTI2019
www.facebook.com/ROTI2019
www.roti.fi
Jari Syrjälä
ROTI 2019 Rakennukset-paneelin jäsen
toimitusjohtaja, LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry
Työn murroksessa ihmisen työuraa koskettavien muutosten määrä kasvaa. Automaatio, tekoäly ja robotiikka muokkaavat nykyisiä työtehtäviä ja hävittävät kokonaisia ammattiryhmiä. Toisaalta ne synnyttävät uudenlaisia tietoja ja taitoja edellyttäviä työtehtäviä. Statuksen vaihtuminen palkansaajasta itsensä työllistäjäksi tai opiskelijaksi on yhä useammalle paremminkin sääntö kuin poikkeus. Menossa mukana pysyminen vaatii jatkuvaa uuden omaksumista, siis jatkuvaa oppimista.
Suomi on siirtynyt osaksi globaalia taloutta ja yhteisöä, jolloin liikenteen infrastruktuuri täytyy nähdä uudesta näkökulmasta. Kaikkien liikenneverkkojen ja -palvelujen on edistettävä Suomen menestystä kansainvälisessä kaupankäynnissä ja kommunikoinnissa.
Useampi meistä lienee joskus saanut tehtäväkseen kehittää jotakin sellaista, jossa lopputulos ei ole ennalta tarkkaan tiedossa, ja mahdollisia ratkaisujakin on useita. Jotta projekti on edennyt, on pitänyt valita, kuinka tarkasti tehtävä pitäisi suunnitella ja olisiko se toteutettava itse vai ryhmätyönä. Päätöksiä on helpottanut, jos käytettävissä on ollut eri osa-alueiden asiantuntijoista koostuva sitoutunut ryhmä, jolla on myös ketterien kehitysmenetelmien osaamista.