Kiertotalouden terminologian ymmärrys on yllättävän tärkeää, sillä se vaikuttaa paitsi sopimiseen, myös raportointiin ja lopulta rahoitukseen

Vuorovaikutuksessa voi mennä helposti vikaan. Kuuluisa Osmo A. Wiion sanonta: ”Viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattumalta”, kertoo juuri tästä. Totta kaikessa, myös kiertotaloudesta puhuttaessa. Aina ei ole selkeää, mitä käytännössä tai sääntelyn näkökulmasta tarkoitetaan, kun puhutaan uudelleenkäytöstä ja kierrätyksestä. Entä tuleeko purkamisen tuloksena purkujätettä vai tuotteita?

Onko kiertotalouteen liittyvällä sanastolla sitten merkitystä? Lyhyt vastaus on, että on. Ei ole pilkun viilausta olla tarkkana termeissä, kun lauseen merkitys olennaisesti vaihtuu tai tilastot vääristyvät.

Arjessamme sanaa ”kierrätys” käytetään usein kuvaamaan kotona tapahtuvaa lajittelua ja tuotteiden vientiä kirpputoreille. Viedessäsi tuotteen myyntiin kirpputorille, tulee käytännössä esille aikomus tuotteen uudelleenkäytöstä sekä oletus, että tuotteella on arvoa markkinoilla sellaisenaan. Kierrätyksessä on kuitenkin sääntelyn näkökulmasta aina kyse jätteestä, joka prosessoidaan ennen hyödyntämistä uuden tuotteen materiaalina.

Vielä aivan tämän vuoden keväällä kävimme keskustelua siitä, kumpaa hankinta-asiakirjoissa pitäisi tavoitella: lajitteluastetta vai kierrätysastetta. Korkea lajitteluaste helpottaa kierrätystä, mutta ei kerro mihin lajitellut jätejakeet ohjautuvat. Työmaajohdolle saattaa siis tulla yllätyksenä, ettei lajiteltu puujäte näykään kierrätysasteessa. Tällöin puujäte on mennyt polttoon eli energiana hyödyntämiseen. Tämä on myös mahdollisesti johtanut siihen, että hankkeille osoitettuja vaatimuksia ei ole täytetty, koska termejä ei ole alun perin ymmärretty.

Myös EU:n jätedirektiivin 70 painoprosentin tavoite rakennus- ja purkujätteelle esitetään usein virheellisesti kierrätysasteena, tai jopa uudelleenkäyttöasteena. Kyseessä on kuitenkin materiaalina hyödyntämisen aste, joka sisältää jätteen kierrätyksen ja uudelleenkäytön valmistelun lisäksi maantäyttönä hyödyntämisen.

Tätä samaa tavoitellaan myös taksonomiassa, joka vaikuttaa rakennusalaan koko ajan voimakkaammin rahoituksen saatavuuden muodossa.
 

Jätehierarkia muistuttaa tärkeysjärjestyksestä myös purkamisessa

Jätehierarkian etusijajärjestyksen mukaan jätteen määrän ja haitallisuuden vähentäminen sekä uudelleenkäyttö ovat aina ensisijaisia toimia, jätteen kierrättämisen sijaan. Direktiivissä mainittu uudelleenkäytön valmistelu taas asettuu uudelleenkäytön ja kierrätyksen väliin sen koskiessa jätteitä, joita ei ole voitu hyödyntää sellaisenaan tai niille ei ole ollut tiedossa käyttöä. Uudelleenkäytön valmistelussa voidaan esimerkiksi puhdistaa tai hioa pintaa ja saada siten jäte takaisin tuotteeksi kelpoisuuden arvioinnin jälkeen.

Hämmentävää? Terminologian yhteinen ymmärrys onkin yllättävän tärkeää, sillä se vaikuttaa paitsi sopimiseen, myös raportointiin ja lopulta rahoitukseen. Samoilla sanoilla samoista asioista puhumista pyritään edistämään FIGBC:n keväällä julkaisemassa Rakentamisen kiertotalouden sanakirjassa. Siinä termejä avataan ja annetaan esimerkkejä selkeyttämään muun muassa uudelleenvalmistuksen ja uudelleenkäytön valmistelun eroa käytännössä ja sääntelyn näkökulmasta. Samoilla sanoilla puhuttaessa saamme paremmin aikaan konkreettisia toimia kiertotalouden eteen.
 

Vähennetään jätettä ja puretaan rakennuksista tuotteita

Circularity Gap 2023 -raportin mukaan vain 7,2 % maailmasta toimii kiertotalouden periaatteiden mukaisesti. Suomessakin kaikilla osapuolilla tuntuu olevan tahtoa vähentää jätteen määrää ja lisätä uudelleenkäyttöä, miksi emme ole kuitenkaan onnistuneet siinä vielä?

Rakennusten purkukartoituksista on tultava voimakkaammin uudelleenkäyttöön ohjaava kartoitus, jotta se kasvattaisi rakennusosien ja- tuotteiden aikomusta uudelleenkäyttöön. Purkukartoitus ei siis saa muistuttaa vain määräluetteloa, jossa uudelleenkäytettävien rakennustuotteiden ja -osien tunnistaminen jää minimaaliseksi tai jopa yksittäisiin oviin. Purkukartoituksien tekijöiltä täytyy edellyttää osaamista rakenteista, näkemystä markkinasta sekä kokemusta kelpoisuuden arvioinnista. Näin se, minkä toiset näkevät likaisena jätteenä, nähdään mahdollisuutena ja tuottona.

Purkamisesta syntynyt tuote, oli se sitten uudelleenkäyttöön suoraan mennyt tai valmistelun läpikäynyt, on tuotelainsäädännön piirissä. Näin ollen sitä koskee jossain tapauksissa jopa tiukempi laatuseula kuin tehtaalta suoraan tulleita rakennustuotteita ja osia. Purkujätettä ei kukaan kaipaa, lisätään siis tuotteiden määrää.

*********

ROTI 2023 kokoaa yli 100 asiantuntijan näkemykset Suomen rakennetun omaisuuden tilasta ja sen kehitystarpeista. Seuraa meitä verkossa!
www.roti.fi
www.roti.fi/blogit

 

 

Takaisin listaukseen